keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Herppejä herppejä

Kun aikoinaan sain nuo nykyiset kotiloni, ja kasvattaja kirjallisissa hoito-ohjeissa mainitsi Facebookin ryhmän "Herppiharrastajat", en olisi ikinä voinut uskoa, että hullaannuin herpeistä näin paljon. 

Kotootahan minulta löytyy tosiaan kaksi 7kk ikäistä achatina fulicaa, Heta ja Fortunatus. Ne asuvat suurinpiirtein 90l kokoisessa lasiterraariossa, ja sinne mahtuisi siis kaksi-kolme kappaletta lisää kotiloita. Ja kun lomalla selailimme Tytön kanssa eri achatina-lajeja netistä, se hinku uusien kotiloiden hankkimiseen vain kasvoi ja kasvoi... Vaarallista tämä herppien hankkiminen. Nyt alustavasti olen laitellut muutamaan Faunattareen ja kasvattajalle sähköpostia noista kotiloista, koska olisi tarkoitus hankkia Tytön kanssa samaan aikaan muutama eri kotilo.
Ensimmäisenä haaveena tosiaan olisi muutama uusi kotilo. En ehkä nyt ihan achatina fulicaa enää haluaisi, vaan jotain vaihtelevampaa. Erityisesti achatina fulica white jade, achatina reticulata albino ja achatina iredalei ovat mielessä. Nehän eroavat ulkonäöllisesti eniten achatina fulicoista siten, että ne itsessään ovat vaalean värisiä (vrt. perus achatinat, jotka ruskeita), ja kuoretkin näillä lajeilla ovat upeamman värisiä. Vaikka ei aina eläimiä saisi hankkia ulkonäön perusteella, nyt on kyllä niin helppo lemmikki kyseessä (ja koska olen tullut lajin kanssa jo tutuksi), että uskallan nyt vähän valita silmää miellyttäviä lajeja.

Achatina fulica white jade
Kuva: Google
Achatina reticulata albino
Kuva: Google
Achatina iredalei
Kuva: Google
Toisaalta myös muita herppieläimiä on haaveisssa. Esimerkiksi kääpiöparta-agama tai ihan normaali parta-agama on pitkään ollut mielessä. Myös leopardigekko houkuttaisi kanssa. Puhumattakaan sauvasirkoista. Ötökkäpelkoisena myös jättiläistuhatjalkainen on ruvennut kiinnostamaan entistä enemmän. Keltaisessa pörssissä näin ilmoituksen tässä yksi päivä berberinskinkkipariskunnasta, arvatkaa vain, olinko ihan kikseissä... Viljakäärmekin olisi tarkoitus hankkia jossain vaiheessa. Niin ja maakilpikonnastakin olen ruvennut kiinnostumaan! Ehkä kanssa ruusukuoriaisiakin, vaikka ne ovatkin lähes pelkästään katselueläimiä (itseasiassa aikoinaan harkitsin ruusukuoriaisten ja kotiloiden väliltä, päädyin sitten kotiloihin...).

Ruusukuoriainen
Kuva: Google
Sauvasirkka
Kuva: Google
Parta-agamia
Kuva: Google
Ja, no, vaikka tämä ei herppejä koska, niin eksoottisia eläimiä kuitenkin... Tänään lintukurssilla puhuimme myös eri häkkilintulajeista. Sinikelta-ara kiinnostaa minua ihan tosi paljon, ja Torissa näin yhdessä vaiheessa sellaisesta myynti-ilmoituksen.. Siis ah, aivan upean näköinen ja hieno papukaija, pitkäaikainen haave, mutta tiedän, että sellaiselle en voisi tarjota kovin luonnollisia olosuhteita, joten se varmaan jääköön vain haaveeksi. Kuitenkin haluan luoda hankittavalle eläimelle parhaat mahdolliset lähes luonnolliset elinolosuhteet, ja tämän lajin kohdalla se on aika vaativaa ja hankalaa. Linnuista puheenollen, harmaapapukaijaa olen kanssa miettinyt.

Sinikelta-ara, niin komea lintu!
Kuva: Google
Ihan hullua, täysin. Mutta herpit vievät kyllä mennessään. Niin kauan, kun en asu omassa kodissa, minun on tyydyttävä vain kotiloihin. Ja nuo em. mainitut kotilot ovat tällä hetkellä realistisin vaihtoehto hankkiakin, kun menevät hyvin samaan terraarioon noiden nykyisten kavereiden kanssa. Ties minkälaisen eläintarhan hankin, kun joskus sitten muutan omaan kotiin..
Tottakai aion joskus hamassa tulevaisuudessa hankkia koiran, marsuja, ehkä hiiriä yms. Mutta herpit ja linnut ovat vallanneet ison osan sydämestäni tällä hetkellä. Onhan jonkun leopardigekon hoitaminen omalla tavallaan mielenkiintoisempaa kuin vaikka kultaistennoutajan. 

- Kiwi

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Tanner tömisee kun nuorukaiset juoksee

Tao pääsi eilen nauttimaan laadukkaasta naisseurasta lenkin yhteydessä. Ja löysi siinä tyttöystävänkin samalla. Tai vähintäänkin uuden koirakaverin.
Päätettiin tosiaan Sofian kanssa, että mentäisiin lenkkeilemään yhdessä Taon ja Vilman (Sofian skotlanninterrieri) kanssa. Taolle nimittäin tekisi hyvää tavata vähän koirakavereita, ja Vilma oli loistava vaihtoehto, koska se on ystävällinen koiruus. Eli hyviä koirakontakteja näin alkuunsa.
Oletin, että Tao pelkäisi heitä molempia. Ja niin se aluksi pelkäsikin - häntä koipien välissä kierreltiin ja kaarreltiin Vilman kanssa, välillä kävi ohimennen nuuhkaisemassa Sofiaa ja sitten taas piti siirtyä kauemmas. Kyllä Taon eleistä näki, että sitä kauheasti kiinnosti mennä moikkaamaan tyttöjä, mutta silti vähän pelotti. 

Aluksi piti olla hajurakoa...
No, lähdimme siitä sitten kävelemään Säterinmetsään, jossa päästimme koirat vapaiksi. Heti kun hihnasta pääsi, Tao rupesi haastamaan Vilmaa leikkimään, ja ryntäilivät yhdessä ympäri metsää. Toisinaan Tao kompastui jalkoihinsa, kun Vilma tuli niin syöksyllä perässä (skotti juoksee muuten kovaa!). Jossain vaiheessa Vilma rupesi saamaan jo tarpeekseen, ja rupesi komentelemaan Taoa. Tao kun on vähän sellainen tapaus, että se ei heti lopeta leikkimistä - sitä joutuu kieltämään oikeasti rauhoittumaan. Vaikka Vilmakaan ei ole vanha - vasta kaksivuotias - ei se jaksanut lopulla Taon riehumista. Siksi otin Taon välillä hihnaan kiinni, vähän rauhoittumaan. Välillä taas molemmat pääsi juoksemaan toistensa kanssa, ja sitten taas rauhoituttiin. 
 





Kauaa ei lenkkeilty, koska Taon kanssa ei vielä viitsi kauhean pitkiä lenkkejä tehdä, joten riehumisen jälkeen Vilma ja Sofia saattoivat meidät kotio. Hihnassa Tao olisi halunnut kokoajan riehua Vilman luona, Vilma taasen ei välittänyt ollenkaan. Pakko silti pennunkin antaa rauhoittua välillä, vaikka sen tekisi niin mieli leikkiä kokoajan...

Taosta huomaa, että se pelkää uusia ihmisiä ja koiria. Pelkää, mutta vähän ajan kuluessa on ihan fine uusien tuttavuuksien kanssa. Ei Tao lenkeillä kauheasti muista välitä, mutta jos tuttavuutta pitäisi ruveta tekemään, niin heti menee aluksi häntä koipien väliin ja täytyy piiloutua oman ihmisen taakse. Toisaalta hyvä vaan, ettei se ole ihan uhkarohkea persoona... Ihana koira se silti on. Omanlaisensa persoona, todella ihana! <3


- Kiwi

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Jee, me saatiin karkkia!


Niinkuin varmaan moni muukin, me olimme tänään virpomassa. Tai no, minä olin vain mukana äidin kanssa, mutta pienimmät sisareni (Netta, Jere, Jesse) olivat tekemässä trullituskierrosta naapureiden luona. Edellinen ilta meni virpomisoksia koristellessa, vaatetuksen suunnittelemisessa ja trullitusreitin miettimisessä. Jutta ja Jami eivät niinkään yhtä kiinnostuneita enää olleet tästä, sensijaan minä ja äiti olimme ihan kikseissä pienten vuoksi. Nettakin totesi eilen, että "mua jännittää trullittaminen!"


Jokavuotinen perinne meillä. Tuo trullituskierroksen tekeminen. Muistan vieläkin, miten innoissani olin, kun äiti puki virpomisaamuna minut ja Jutan trulleiksi (Jami oli yleensä joku pääsiäiseläin tai velho) ja lähdimme kiertelemään ovelta ovelle virpomassa. Ja se pienen lapsen into, kun ovi avattiin, sai luvan virpoa ja virpomisen jälkeen koriin sai jotain herkkua. Aina me sitten juoksimme äidin luokse (joka yleensä oli jossai sivummalla piilossa) ja huusimme toistemme päälle, kun halusimme kertoa äitille, että "jee, me saatiin karkkia!"
Ja siitäkin on nyt monia vuosia aikaa. Nykyään trullitusten virkaa hoitavat nämä pienimmät mukulat meidän perheessä. Minusta on ihana katsoa, kuinka he aina odottavat pääsevänsä trullittamaan, ja vastaavasti juoksevat virpomisen jälkeen minun luo (tällä kertaa se on aina minä JA äiti, jotka ovat siellä taaempana piilossa) ja huutavat "jee, me saatiin karkkia!" 

Tämä trullittaminen on niin kiva perinne. Tuntuu, että joissain paikkakunnilla se rupeaa vähenemään. Tottakai, kun kerrostaloissa on ovikoodeja ym, ei trullit pääse virpomaan, ja se vähän karsii porukkaa. Harmi. Minusta tämä on juuri ihana juttu, tämä trullittaminen. Vaikken kyllä itse enää virvo (omalta osalta lopetin sen muutama vuosi sitten), haluan aina pienten kanssa koristella oksia, suunnitella mitä puetaan päälle kun lähdetään virpomaan ja sen sellaista. Tänäänkin meikkasin pienten naamat (Netta ja Jere olivat kani ja kissa, joten tein kasvomaaleilla nenät ja viikset molemmille). Jesseä en meikannut siten, Jesse oli velho.


Kotiin kun vihdoin päästiin, pikkuiset rupesivat heti syömään saalistaan. Jutallekin Netta kävi näyttämässä koriaan: "Jutta, me saatiin näin paljon suklaata!"
Kertaakaan ei onneksi näille pikkusille lyöty ovea nenän eteen, tai naurettu heidän virpomiselleen, tai tiuskittu oven takaa, että "tänne ette muuten tuu virpomaan!" Silloin, kun itse virvoin Jutan ja Jamin kanssa, näin välillä kävi. Ei ollut mukavaa, ei. Mutta täällä maalla virpomiselle ollaan tosi suopeita, ja trulleja otetaan tyytyväisenä vastaan.
Kävikö teidän luona trulleja tänään?


Ps. On tällä isosiskollakin vähän pääsiäisfiilistä; istun bussissa, olen menossa asuntolalle, ja ennen lähtöäni meikkasin kasvomaaleilla naamani kissamaiseksi. Viikset ja nenä ja kaikki. Mau.

- Kiwi

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Mah kotiloes

Tässä tekstissä minä kerron noista hieman erikoisimmista lemmikkieläimistä, akaattikotiloista. En kerro oikeaa tapaa hoitaa niitä, vaan tavan, miten itse hoidan näitä eläimiä. Googlettamalla äkkiä löytää monia tekstejä akaattikotiloiden hoitamisesta, mutta ei juurikaan omistajan näkökulmasta, miten hän itse hoitaa niitä. So...

(Niin, minulla on siis kaksi nyt 7kk ikäistä akaattikotiloa, Heta ja Fortunatus eli "Fortti")

Ruokinta

Jos aloitetaan vaikka sillä perushoidolla, kuin ruokinta. Kotilot ovat siitä helppoja, että niille voi käytännössä antaa ihan mitä tahansa ruokaa. Tiettyjä rajoitteita kuitenkin on (esim. ei sipulia, pastaa/riisiä/nuudelia, avokadoa, suolaheinää, pinaattia), mutta kiellettyjä ruokia on vähemmän kuin sallittuja. Minä olen tarjonnut omille kotiloilleni kaalia, omenaa, tomaattia, salaattia, kurkkua, banaania, klementiiniä, raejuustoa, hedelmäsoseita, pilttiä, keitettyä perunaa, keitettyä lanttua, turvotettua vaaleaa leipää, paprikaa, ananasta, turvotettuja kissannappuloita, kissan märkäruokaa... Toki pääpaino ruokinnassa on hedelmissä ja vihanneksissa, mutta pyrin tarjoamaan monipuolisesti kaikenlaista. Ihan kaikkea omat kotiloni eivät syö (esim. banaani osoittautunut ehdottomaksi no-noksi), mutta silti tarjoan vähän kaikkea, että sitä monipuolisuutta löytyisi. Ruuat vaihdetaan 3-4pvä välein tai uudet ruuat laitetaan silloin, kun kotilot ovat syöneet edelliset loppuun. Terraariossa on myös 24/7 seepiansuomu kalkinlähteenä. 

Käsittely

Minä käsittelen omia kotiloitani todella paljon. Pystyn kädessä olevaa kotiloa tarkkailemaan paremmin kuin terraariossa olevaa; näen paremmin kuoren kunnon ja muutenkin, onko kotilolla haavoja tai vastaavia. Pienestä pitäen olen totutellut niitä käsittelyyn, ja eivät ne pahemmin sitä arkaile. Päinvastoin, erityisesti Heta tykkää käsittelemisestä.
Välillä suihkutan esimerkiksi käsivarren lähes kokonaan vesipisaroiden peittoon ja annan kotiloiden möyriä siinä oman aikansa. 

Suihkutus

No, ihan normaalilla suihkepullolla suihkutetaan kotiloiden terraario aamuin ja illoin kokonaan; seinistä, katosta, turpeesta ja kaikista muovikasveista ym siellä. Nyt talvella suihkutan kädenlämpöisellä tai lämpöisemmällä vedellä, jotta terraariossa säilyy se tietty lämpötila (+ 23 - + 30C), koska huoneessa on aika kylmä välillä, joten näin pidän oikeaa lämpötilaa yllä. Eivät kotilot nyt kauheasti kärsisi, jos hetkellisesti lämpötila putoaisikin vähän alemmas, mutta haluan kuitenkin ylläpitää tiettyä lämpötilaa terraariossa. Normilämpötila tällä hetkellä noilla on sellainen +22C suuntaan tai toiseen, eli korkeampi saisi olla. Mutta hei, hengissä ovat edelleen.

Terraarion sisustus

Terraarioon olen laittanut koristeeksi muovisia kasveja lähinnä. Tavoitteena olisi täyttää enemmän terraariota niillä, tai istuttaa myrkyttömiä kasveja sinne. Olen laittanut myös pienehkön mustan vesiastian sinne kotiloille kahluualtaaksi. En tiedä, käyvätkö kotilot siellä (ilmeisesti välillä, koska toisinaan astian vesi on turpeessa), mutta ihan huvin vuoksi se nyt siellä on; pitäähän sekin omalla tavallaan kosteustasoa yllä. 
Terrarion pohjalla on 4-5cm turvetta pohjamateriaalina. Multaa harkitsin ensin pohjamateriaaliksi, mutta turvetta on helpompi saada (koska sitä käytetään meidän kanoilla ja sitä meillä on kokoajan), joten se on nyt käytössä. 

Terraarion siivous

Viikoittain siivoan ulosteet pois ja pyyhin lasit veteen kastetulla liinalla. Turvetta möyhin myös tällöin, jottei se homehdu. Muutaman kuukauden välein (tai tarvittaessa) teen suursiivouksen, jolloin koko terraario tyhjennetään ja pestään vedellä, turpeet vaihdetaan ja sisustuskoristeet huuhdellaan vedellä. Kaksi kotiloa eivät kauheasti sotke vielä isoa terraariota, joten suursiivousta terraario ei usein vaadi todellakaan. Tässäkin koitan kuitenkin pitää mielessä sen, että "siivous vain tarpeen tullessa", turhaan ei kotiloiden terraariota kannata ruveta siivoamaan. 

Pesu

Akaattikotiloita käytän muutaman viikon välein ihan pesussa. Yleensä laitan juoksevan veden alle (ei isolla paineella) kädessäni olevan kotilon ja siinä samalla vanupuikolla putsailen kuorta. Toisinaan saatan vain laittaa laakeaan vesiastiaan vettä ja kotilot sinne uimaan. Sieltä ne sitten tulevat pois, kun haluavat...
Fortunatus on kova kylpemään, se viihtyy tosi paljon erityisesti juoksevan veden alla. Nostelee tuntosarviaan ja heiluttelee päätään. Heta taas ei kylpemisestä juurikaan välitä millään muodolla, se haluaa aina vain äkkiä pois.


Aika lailla pähkinänkuoressa tässä siis, miten hoidan noita minun selkärangattomia reppanoitani. Akaattikotilot ovat omasta mielestäni erittäin mukavia lemmikkejä; ne eivät vaadi lajitoverin seuraa välttämättä, niitä ei tarvitse käsitellä, niitä löytää aina jostain kasvattajalta, ruokinta ei tule kalliiksi, elävät aika pitkään, eivät pure tai muuten satuta, niitä ei voi helposti tappaa väärällä hoitamisella ja, no, ne ovat omalla tavallaan ihan hirveän suloisia.

- Kiwi

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Kevät, where are u?


Juuri tulin suihkusta, ja mietin, miksi helkkarissa hoitoaine on taas lopussa. Siis for real, joka kerta ostan samaa aikaa uuden shampoon ja hoitoaineen, käytän niitä suurinpiirtein saman verran aina suihkussa (hoitoainetta jopa vähemmän koska laitan sitä vain latvoihin) ja SILTI hoitoaine on aina se, joka loppuu ensimmäisenä. Why, I can't understand this

Joo, mutta, asiaan! Lomalta palattu takaisin normaaliin kouluarkeen. Ja blogiakin ehdin päivittelemään taas tässä vaiheessa. Koulu alkaa huomenna vasta kymmeneltä, joten pieni valvominen ei todellakaan haittaa.
Eiköhän se koulustressi sitten iskenyt sieltä heti kerta laakilla. Meillä on perjantaina jyrsijätentti, johon kuuluu myös käytännön osuus. Ensi viikolla minulla on yrittäjyyskurssilla liiketoimintasuunnitelmanäyttö. Sitä seuraavana maanantaina on terraarioeläintentti ja siitä tiistaina akvaariotentti. Ja siis, koealueet eivät tietenkään ole mitään kovinkaan pieniä. Joten on sillä stressillä aihettakin. Eihän noihin auta kuin ajoissa lukeminen ja valmistautuminen, mutta se stressi silti luo omalla tavallaan paineita.
"Kyllä se siitä", Tyttö lohdutti, kun stressasin hänelle tänään koealueiden lukemista. Hän onneksi auttaa minua niiden kertaamisessa ja opiskelussa, ihana Tyttö <3

"Human, please notice me!"
Kyllä muuten huomaa, että kevät tekee jo tuloaan. Aamuisin en ole enää herätessä niin väsynyt, koska ikkunasta verhojen raosta tulee jo valoa huoneeseen, eikä ole pimeää. Se tuntuu olevankin nyt tällä hetkellä ainoa kevääntulon merkki, koska tänäänkin täällä satoi lunta ihan kunnolla, ja lumi ei vaan tunnu loppuvan tuolta ulkoota läheskään pian... C'moon, on jo maaliskuu, saisi jo vaihtua pikkuhiljaa kevääksi. Talvi on nyt niin nähty jo.

Itseasiassa kevät on yksi lempivuodenajoistani. Silloin ei ole liian kylmä eikä lämmin, ja omat kiksinsä siitä tulee, kun näkee niitä kevään ensimerkkejä. Esimerkiksi ensimmäisten leskenlehtien tulemisen, se on minulle aina ollut pikkulapsesta lähtien se varma merkki keväästä. Lumi ja jää rupeaa sulamaan pois (tosin vastaavasti joka puolella on sitten vesilammikoita ihan too much for me) ja ilmat rupeavat lämpenemään. Ah, niin minun juttu tämä vuodenaika.
Ja siksi muuten ketuttaakin, kun tuota lunta vaan tulee ja tulee. Haluan kevään jo tänne. Prkl.

Tao koittaa saada kevään kiinni
- Kiwi

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Lomaillen

Itsellänihän on tosiaan tämä viikko hiihtolomaa (vihdoinkin), thank god, tulee muuten tarpeeseen. Se suunnaton opiskelustressi on välillä ihan hyvä jäädä taka-alalle, ja keskittää ajatuksensa muihin asioihin.
Nyt viikonloppu meni Tytön luona, ensimmäistä kertaa. En ole ikinä aikaisemmin käynyt Kotkassa, varsinkaan sillä seudulla, jossa Tyttö asuu, joten kaikki oli minulle niin uutta ja outoa. Ihan tosi nätit maisemat siellä oli iltaisin, ja kylmä, siis ihan suunnaton kylmä välillä. Toisaalta, Kotka on merikaupunki, joten...


Meidän viikonloppu menikin tosi rennosti. Aamut alkoivat myöhään nukkumisella, ja päivän aikana kävimme joko kävelemässä, ruokaostoksilla (lue: herkkuostoksilla), pelasimme Wiitä tai vain löhöilimme ja katsoimme telkkaria. Valvoimme myöhään ja nukuimme pitkään. Karkkia, sipsiä ja limsaa kului viikonlopun aikana ihan kiitettävän paljon, koska fuck the fitness, feel the fatness ja niin päin pois. Siis paras mahdollinen lomanviettotapa; rennosti. Tytön äidinkin tapasin ensimmäistä kertaa, ooooikein mukava persoona. 


Vastaavasti Tyttö tulee nyt viikonlopuksi seurakseni äitini luo Nummelaan. Lähdemme siitä sunnuntaina sitten yhdessä koulun asuntolalle. Kuiteskin, nyt jo häntä kamala ikävä... Onneksi muutama hassu päivä. kunnes näen hänet uudestaan. Oh my, can't wait <3


Heta ja Fortunatus saivat uuden kodin. Siis ihan valtavan terraarion, minkä äiti oli bongannut Facebookista jostain ryhmästä. Minä olin suunnitellutkin hankkivani kotiloille uuden boxin/terraarion (edellinen 15l Smartbox kävi liian pieneksi), mutta äiti yllätti ja ilmoitti WhatsApissa, että kotiloilla on nyt terraario. Ja siis tilaahan tuolla on ihan helkkaristi, mikä toisaalta on vain hyvä asia, sillä mitä isompi terraario, sen parempi. Toisaalta suuren terraarion valmistelemiseen menee enemmän aikaa, turvetta ja hermoja, mutta pikkuvikoja sellaiset.


Kirpputorilta hankin muutamia muovikasveja (+pehmomuovisen lehmän, oli pakko hankkia!) edellisten lisäksi, turpeen sain onneksi omasta takaa. Ilta menikin sitten turpeen kantamisessa ulkoata sisälle terraarioon, noiden sisustuselementtien huuhtelemisessa, turpeen kostuttamisessa, yms. Mutta hieno siitä tuli. Aion vähän myöhemmin hankkia lisää muovikasveja, nyt tuo on aika orvon näköinen. Ehkä saatan myös oikeita kasveja tuonne istuttaa, niinhän jotkut tekevät terraarioissa. Don't know, niin monia ideoita... 

Aa, joo. By the way, inssi on suoritettu viime viikolla läpi. Näköjään toisen kerran se vaati, ennenkuin inssi meni läpi. Tärkeintä anyway, että se on nyt suoritettu ja pääsen kunnolla ihan laillisesti ajelemaan tuonne...
Nyt taidan kuitenkin poistua koneelta, ja siirtyä ihan vaan kännykälle somettamaan. Jos vaikka kohta harkitsisi sitä nukkumaan menemistäkin...

- Kiwi

Mitä sinulle kuuluu?

Milloin viimeksi joku on sinulta kysynyt tuota? Tai milloin viimeksi olet itse kysynyt tuolta joltain? Jos et muista, että milloin, niin men...