sunnuntai 28. elokuuta 2016

Kuulumisia




Rumpali
Lopulta sain työharjoitteluni loppuun. Nyt on vajaa kaksi viikkoa omaa lomaa, ja sitten olisi tarkoitus palata takaisin Asikkalan seuduille - viimeiset ponnistukset ennen valmistumista.
Minun kuukauden mittainen työharjoittelujaksoni eräässä kennelissä oli kyllä erittäin mielenkiintoinen kokemus ja siitä sai paljon irti, ihan omaa elämääkin koskien. Pääsin tekemään niin monipuolisesti erilaisia asioita (pentujen hoitoa, madotusta, punnitusta, ruokkimista, käsittelyä.. myös aikuisten koirien nyppimistä, pesua, lenkitystä...), sekä käymään muutamassa koiranäyttelyssä, niin Suomessa kuin Suomen ulkopuolellakin. Kiitos Laura <3


Iiriksen poikaset ovat muutamaa päivää vajaita 1kk ikäisiä, ja nyt viikonloppuna suurin osa niistä muutti uusiin koteihin. Yksi meni Tytölle, kuudesta poikasesta meni aina kaksi yhdelle opiskelijakavereistani. Vielä on kaksi vauvaa kasvamassa, jotka muuttavat todennäköisesti näiden viikkojen aikana pois. Nämä irkkuvauvat ovat olleet jotenkin niin tosi suloisia, että vähän ehkä jopa harmittaa, kun en jättänyt yhtään poikasta itselleni kasvamaan. Eihän minulla ole nyt muita irkkuja kuin Iiris. No, Iiris riittää.
Nämä kaverit lähtivät opiskelukaverini Lauran luokse 
Tao-herra on täyttänyt kymmenen kuukautta, ja murkkuikä pahimmillaan. Koettelee niin vahvasti rajojaan, ja käskyt ja kiellot toisinaan tuntuvat menevän kuuroille korville. Tekee myös välillä kiellettyjä asioita ihan pokkana (mm. kerjääminen pöydästä). Osaa Tao onneksi toisinaan olla ihan helppo kaveri, mutta aina murkkuillessaan suunnittelen tekeväni siitä rukkaset. Ah, koirien murkkuikä <3
Alla muutama ruutukaappaus Facebook-seinältäni... Huomaa kai tuon Taon murkkuiän?



Ensiviikolla olisi aika päästä taas pitkästä aikaa kunnolla mätsäilemään! Lauantaina tiedossa Keravan match show, sunnuntaina Vihdissä. Ja molempiin Remun kanssa. Perjantaina Remu tulee viikonlopuksi siis meille, ja silloin on tiedossa Remun tehopuunaus - pääsee koiruus suihkunkin alle. Ehkä hieman tassukarvojen ja korvatupsujen hienosäätelyä. Remuhan nyt tykkää kaikenlaisesta huomiosta ja hellyydestä, ja yleensä noissa trimmauksissa se vain rötköttää rentona. Helppo kaveri <3

Tyttö piirsi Remun, ihan Remun kaulapannan laattaa myöten. <3

Huominen menee varmaan aika lailla löhöillessä. Nyt viikonloppuna tullut ajeltua paikasta A paikkoihin B, C ja D jatkuvalla syötöllä, joten nyt on kai sitten lupa vähän rentoutua.. Eiks niin?

Tiedätkö, miksi jotkut heinäpaaleista on pinkkejä?

- Kiwi

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Pitää ensin hävitä

Juttelin tänään työharjoittelupaikkani ohjaajan kanssa siitä, kuinka ensimmäinen koiranäyttely olisi käytännössä hyvä hävitä "kunnolla." Oli sitten kyseessä virallinen näyttely tai ihan vain pelkkä match show. Miksi? Ettei suoraan sanottuna nouse kusi päähän.

Minulla on ystäviä, jotka ovat ensimmäisinä näyttelykertoina menestyneet todellakin tositosi hyvin. Ja sen huomaa heidän nykyisestä asenteestaan näyttelyitä kohtaan; jos koira ei sijoitu näyttelyssä tai se kätellään lähes heti ensimmäisenä kehästä pois, ollaan niin pettyneitä. Väännetään itkua, syytetään tuomaria, syytetään koiraa, syytetään vääränlaista hihnaa (tiedän tällaisen tapauksen), näyttelyhenkilökunta ei tiedä mistään mitään, sääkin oli ihan huono, blaa blaa blaa. Ei aina ihan noin ääripäitä, mutta kuitenkin. Ollaan siis huonoja hävijöitä.

Kuva: Google
Vastaavasti minulta löytyy kaveripiiristä henkilöitä, jotka ovat ensimmäiset näyttelynsä tai mätsärinsä hävinneet - heidän asenteensa tätä harrastusta kohtaan on kyllä niin paljon parempi, kuin noilla edellä mainituilla. Siksi heidänlaistensa kanssa olen enemmän näyttelyiden kautta tekemisissä.
Minun mielestäni jokainen, joka aloittaa koiranäyttelyissä käymisen, kuuluisi tosiaankin se ensimmäinen näyttely hävitä. Ja vaikka ihan kunnollakin. Tottakai siinä on oma pettymyksensä, mutta asenne näyttelyitä kohtaan muuttuu paremmaksi. Ei osaa seuraavista häviöistä ottaa niin paljon itseensä, eikä odota koiralta tai itseltään liikoja, vaan osaa ottaa ihan harrastuksen kannalta sen. Niinkuin se kuuluukin ottaa. 

Ensimmäinen näyttely, jossa esiinnyin, oli 2009 Inkoossa, japaninpystykorvien erikoisnäyttelyssä. Esitin kummitätini koiran Lapsi&Japsi-luokassa. En sijoittunut. Seuraavan kerran olin kehässä 2011, kun olin ensimmäistä kertaa mätsärissä, äitini ystävän lakelandinterrierin kanssa. Tuloksena SIN-. Eli "näyttelytulos huonoimmasta päästä" mätsärissä. Ja molemmilla kerroilla olin älyttömän pettynyt, tihrustinkohan itkuakin hieman. Harmitti tottakai. 

SIN-
Olen niin kilpailuhenkinen, että jos olisin ensimmäisillä näyttelykerroilla sijoittunutkin hyvin, tiedän, että minulla olisi koko homma noussut päähän. Siksi näin jälkeenpäin ajaltetuna se oli hyvä, etten sijoittunut tai voittanut. En osaa ottaa näyttelyistä samanlaista stressiä kuin esimerkiksi nämä minun em. mainitut ystäväni, joilla touhu on noussut hattuun. Koiraa puunataan ja trimmataan A-luokan kuntoon, vaatteetkin on tiptop ja joissain tapauksissa jopa jakkupuku, näyttelykassi pakataan kymmeneen kertaan... vaikka kyseessä olisikin vain mätsäri.

JH-
Yksi vanha tuttuni oli ensimmäistä kertaa mätsärissä, ja koira sijoittui muistaakseni ensin pienissä aikuisissa PUN1 ja sitten BIS-luokassa vielä BIS3 tai BIS4. Muutaman kerran kiertelin hänen kanssaan mätsäreitä, ja jos minä menestyin paremmin kuin hän, hän suuttui siitä minulle.  Tämä kyseinen koira, jolla hän sijoittui noikin hyvin, on yhteinen hoitokoiramme. Ja monen monta kertaa hän kielsi minua ottamasta kyseistä koiraa itselleni esitettäväksi mätsäriin mukaan, etten minä menestyisi sen kanssa. Arvaatteko, miksi en enää hänen kanssaan mätsäreitä tai näyttelyitä edes kiertele? 

SIN-
Nykyään, kun välillä näyttelyissä tai mätsäreissä kiertelen, jos en sijoitu tai voita, olen ihan fine asian kanssa. "Tällä kertaa vain joku oli parempi ja jollain oli parempi koira." En yleensäkään noissa kiertele voittaakseni, ja minusta niissä on väärin kierrellä ruusukkeiden ja pokaaleiden perässä. Se on vain kivaa harrrastelua koiran kanssa. Ei se saa olla liian tosikkomeininkiä.
Otetaan jatkossakin näyttelyt ihan rennolla meiningillä, okei? <3

- Kiwi
Kuva: Google

Mitä sinulle kuuluu?

Milloin viimeksi joku on sinulta kysynyt tuota? Tai milloin viimeksi olet itse kysynyt tuolta joltain? Jos et muista, että milloin, niin men...