maanantai 19. syyskuuta 2016

Bannerin tekeminen blogiin - miten minä sen teen?

Vaihdan blogini banneria aika usein. Yleensä pidän edellistä banneria maksimissaan kuukauden, ja sitten vaihdan sen. Minusta blogi näyttää tylsältä, jos siinä on vuodenajasta toiseen aina sama banneri. Toisaalta tämä on vain minun mielipiteeni, joku saattaa taas tykätä sellaisesta. Anyways, ajattelin nyt tässä tekstissä näyttää ja kertoa, miten tehdään Bloggerin blogiin kiva banneri. Tehdään samalla blogilleni uusi banneri. Are you ready?


              1. Omia kuvia vai valmiita kuvia? Jos haluat käyttää omia kuvia, valitse valmiiksi 3-4                  kuvaa, jotka miellyttävät sinua, ja jotka haluaisit lisätä banneriisi. PicMonkey'sissa on kuitenkin        mahdollisuus valita myös valmiita kuvia, vaikkei niitä ole siellä vaihtoehtona paljon. Minä             valitsin neljä kuvaa.


2. Mene osoitteeseen PicMonkey's (klikkaa linkkiä) ja valitse etusivulta Collage.
Vasemmassa reunassa on kolmen laatikon muodostama muoto, klikkaa sitä ja sieltä Ducks in Row. Valitse sieltä nyt, monenko kuvan bannerin haluat tehdä. Itse valitsin neljän. Kaksi on ehkä liian pieni.






3. Klikkaa Ducks in Rowin yläpuolelta kuvavaihtoehtoa. Nyt voit lisätä kuvat. Klikkaamalla Samples-kohtaa voit valita nyt joko omat kuvasi koneelta (Your own) tai PicMonkey'sin valmiit kuvat (Samples). Valmiita kuvia ei yleensä ole paljon. Itse valitsin kaksi omaa kuvaa ja kaksi valmista kuvaa.


















4. Kun olet valmis, klikkaa ylhäältä Save ja valitse kuvan laaduksi joko Roger, Sean tai Pierce 
'(itse olen aina käyttänyt Pierceä). Tallenna kuva koneelle ja paina ruksista pois.



5. Valitse nyt ylhäältä, mistä aikaisemmin valitsit Collage, niin Edit. Avaa koneeltasi äsken tallentamasi kollaasi.


6. Klikkaa alempaa Resize. Nyt muokataan kollaasin koko sellai, että se sopii hyvin blogisi sivulle. Omani koko oli 1020 x 260. Sinun blogisi sivun koon saat selville blogisi sivulta Malli -> Mukauta -> Säädä leveyksiä -> Blogin leveys. Ota ruksi pois Keep Proportions-kohdasta banneria tehdessäsi.



7. Nyt voit muokata banneria. Lisää tekstiä, kuvia, muokkauksia, säätää sävyjä. Tyylisi on nyt vapaa!

8. Kun olet valmis, paina uudestaan Save ja tallenna kuva koneelle, samoin kuin kohdassa 5. 
Mene nyt Bloggeriin ja sieltä Ulkoasu-kohtaan. Klikkaa sieltä ylätunnisteen Muokkaa-kohtaa, ja sieltä Tietokoneeltasi. Avaa siihen nyt äsken tallentamasi banneri.






9. Klikkaa Otsikon ja kuvauksen tilalla-kohdalle pallo. Sen jälkeen tallenna ja klikkaa vielä Tallenna asettelu. Nyt tsekkaa esikatselusta bannerisi ulkonäkö. Tadaa, sait blogillesi uuden ulkonäön!


















perjantai 16. syyskuuta 2016

Oriflame-pakkaus + ARVONTA!

Pitkin viikkoa olen odotellut Oriflamelta pakettia, jonka tilasin viime viikonloppuna. Ongelmia sen tulossa tuli muunmuassa siinä vaiheessa, kun kuulin, että paketti olikin ensin eksynyt Kuopioon (Nummelaan sen piti tulla).. Thank god se siirtyi samantien postissa tänne etelään päin ja tänään olikin perillä. 
Oriflamen sivujen mukaan tilauksen tulossa kestää noni 4-7 päivää. Paketti lähti maanantaina lähetysseurannan mukaan postiin, eli viisi päivää siinä meni. Ei edes kauaa, siitäkin huolimatta, että paketti teki kiepin tuolla toisella puolella Suomea. 
Paketista löytyi:

Myös tilaajalahjana itselleni sain Tender Caren hoitovoiteen, esitteitä sekä muuta kivaa. Tällaiset tilaajalahjat innostaa jälleenmyyjää tilaamaan enemmän ja useammin Oriflamelta, joten nuo ovat ihan kivoja.


Olen aikaisemminkin käyttänyt Oriflamen tuotteita, ja olen tyytyväinen. Isona plussana on se, että tuotteita ei testata eläimillä. Tuotteissa käyteään paljon luonnonmukaisia raaka-aineita, ja esimerkiksi rasvoja löytyy hyvin laajalti eri ihotyypeille. Sekin on minusta hyvä, koska itselläni on tosi kuiva iho ja sen lisäksi atopiaa erityisesti käsissä ja jaloissa, joten ihan kaikenlaisia rasvoja en pysty itse käyttämään. Oriflamen tuotteista löytyy kuitenkin myös minun ihotyypilleni sopivia tuotteita, siksi esimerkiksi tilasin tuon em. suihkugeelin.

Tilasin noita huulivoiteita useamman kappaleen, koska olen kuullut niistä vain positiivista palautetta, ja nyt käytön jälkeen voin myöskin kehua niitä. Miksi se on sitten niin super? Nimensä mukaisesti huulivoide sisältää huulten verenkiertoa vilkastuttavaa Plumping-tekniikkaa. Käyttäessä sitä tuntee huulillaan pienen lämmön, merkkinä siitä, että verenkierto aktivoituu kunnolla. Tämä taasen saa huulet täyteläisemmän näköisiksi, muttei kuitenkaan miksikään tuksuhuuliksi kuitenkaan. Pitkällä aikavälillä käytettynä tuloksen huomaa, mutta myös jo ensimmäisten käyttökertojen jälkeen voi huomata eroa. 
Laittaessani tuota huulivoidetta tunsin aikalailla heti sen lämmön. Se oli vähän "iskevämpi" lämpö kuin luulin, mutta sen ainakin tunsi. Peilistä tsekkailin jatkuvasti, ja noin vartin päästä näkyviä eroja oli huomattavissa; huulet olivat täyteläisemmät, pehmeämmän näköiset ja hieman kuohkeammat kuin normaalisti. En voi muuta kuin kehua! <3

ARVONTA 

Ensimmäistä kertaa ikinä järjestän täällä arvonnan. Arvon kaksi The ONE Plumping Lip Spa -huulivoidetta blogin lukijoiden kesken! Sinun ei tarvitse siis tehdä muuta, kuin rekisteröityä blogini lukijaksi, ja olet automaattisesti mukana arvonnassa. Arvonta päättyy sunnuntaina 18.9. klo 21.00. Arvonnan voittajiin otan yhteyttä henkilökohtaisesti, ja voittajien nimet mainitaan tässä tekstissä arvonnan jälkeen. Mahdolliset postituskulut maksan ihan omasta pussistani. Onnea arvontaan!
Päivitys 19.9. - Arvonnan voittivat Annukka ja Piritta, onnea!

torstai 15. syyskuuta 2016

Ensimmäinen asuntolaviikko


Ensimmäinen kouluviikko asuntolassa takana. Meillä siis loppui tosiaan tänään koulu, koska perjantaisin tehdään vain rästiopintoja, ja niitä minulla ei onneksi ole.

Minulla tosiaan alkoi kymmenen opintopisteen "Koira10"-kurssi, jossa luonnollisesti käydään aiheita liittyen koiriin. Erilaisia harrastuslajejakin käsitellään ja tullaan käymään ihan käytännössä läpi. Tällä viikolla sivusimme ohimennen FCI-roturyhmiä, mutta paneuduimme enemmän metsästys- ja palveluskoiriin. Luimme mejästä ja saimme nähdä, kun opettajat käytännössä tekivät verijäljen ja ajoivat sen yhdellä opettajan koirista. Minullehan tuo oli tuttua, koska työharjoittelujaksollani siellä kennelissä testasimme kasvattajan kanssa verijälkeä. Toki oli mielenkiintoista nähdä erirotuisen koiran työskentelyä siinä jäljellä, jokainen koira kun toimii omalla tavallaan. Tao voisi tykätä verijäljestä, se on muutenkin niin kova haistelemaan lenkillä kaikkea ja koska siinä on 1/5 tosiaan jämptiä, niin riistaviettiäkin löytyy. En tiedä, pakko joskus kokeilla. Verijälkeähän kun voi tehdä jokamiehenoikeudella muidenkin metsissä.


Meillä ei tosiaan ole muuta kurssia kuin tämä Koira10 syysloman alkuun asti, ja sitten ohimennen maanantaisin yksi äidinkielen kurssi. Eli sinänsä melko rauhallinen jakso, koska suurin osa meidän viikosta koostuukin nimenomaan tuosta koirakympistä. Ja koska aihe on niin kiinnostava, niin ne tunnitkin menee aika nopeasti ohitse. Yllättävän paljon on jo nyt oppinut uusia asioita tuolla kurssilla, vaikka olin rehellisesti sanottuna aika varma, että suurimman osan koira-asioista jo tiedän. Haha, paskanmarjat. Uutta inffoa tulee kokoajan.

Mikä parasta, näkee taas pitkästä aikaa kavereita koululla ja asuntolalla. Ja Tyttöä. Heti kun sunnuntaina tulin asuntolalle, tuli niin kotoisa olo ja hetken päästä meidänkin solu täyttyi meidän luokkalaisista ja kaikki höpöttivät päällekkäin omia kuulumisiaan. Plus koska nyt alkaa se normaali arkirutiini, niin sekin on hyvä. Noilla kahdella lomaviikolla olin vähän hukassa, että mitä nyt tänään teen ja sellaista, koska se rutiini tottakai puuttui. Itse olen vaan tottunut, että viikossa kulkee se tietty rutiini, jota noudatan.


Ai niin. Joo. Vihdoinkin sain haettua meidän kaniemme paperit koululta. Posti hukkasi ne kertaalleen, joten pyysin, että saisin ne tulostettuna sieltä. Elsan virallinen nimi on Harriet, ja Rumpalin on Giselle. Molemmilla on sama isä, mutta eri emät, joten ovat niinsanotusti "sisarpuolia". Kuitenkin samana päivänä ovat ladyt syntyneet, joten sisaruksistahan nuokin menee.
Jossain vaiheessa pitäisi ottaa projektiksi kanien korvien tatuoimiset, jonkun kasvattajan luona. Korvissa pitää olla numerosarjat, jos mieltää kaninäyttelyissä joskus käydä - ja se on minulla äidin kanssa haaveena. Noita ei pentuna tatuoitu kasvattajan luona, joten se pitää nyt sitten jälkeenpäin jossain tehdä.

Tyttöjen viralliset paperinimet
Odotan yhtä pakettia, jonka tilasin viime viikonloppuna. Olo on kuin pikkulapsella, joka odottaa lahjaa. Olen jatkuvasti tsekannut lähetysseurannasta, että missä se paketti nyt kulkee, ja jos hyvin käy, se on huomenna täällä Nummelassa pakettiautomaatilla. Ajattelin sen paketin sisällöstäkin kertoa sitten, kunhan sen itse paketin joskus saan... Iih, olen niin innoissani! 
Viikonloppuna olisi hommia lapsenvahtina. Ja kissavahtina. Ei tule tylsä viikonloppu.


- Kiwi

lauantai 10. syyskuuta 2016

Talviunen paikka

Kotilomäärä on yhdeksästä madaltunut nyt seitsemään, kun viinimäkikotilot Kaala ja Tado pääsi paremmille niitylle. Eipä nuo viinimäkikotilot oikein minun juttuni ollutkaan, mutta ehkä joskus sitten. Nyt kiinnostaa enemmän vain nuo achatina-lajiset kotilot.
Mingo on kasvanut jo sen verta isokokoiseksi, että se pääsi pakasterasiasta asumaan Lumin kanssa faunaboxiin. Lumihan asui alunperin viinimäkikotiloiden kanssa, mutta niiden poistuessa ja Mingon kasvaessa ajattelin siirtää Mingon sinne. Ainakin siksi aikaa, kunnes Mingo kasvaa turhan isoksi sinne boxiin. Ja on muuten ihanan eläväinen tapaus tuo Mingo, liikkuu kokoajan ja on aktiivisempi kuin kukaan noista muista kotiloista.


Lumi kasvaa erittäin hitaasti, ja sen kuori on tosi huonossa kunnossa. Repaleisen näköinen, erittäin ohut ja suoraan sanottuna ruma. Tosin Lumihan on jadatzi-jade-risteytys, ja Tytön kanssa jutellessa mietettiin, että tuo risteytys voi aiheuttaa ongelmia Lumin kuorelle; jadatzi on hitaasti kasvava laji, ja white jade nopeasti kasvava, ja kun molempien geenit ovat ristiriidassa, niin kuoresta tulee tuon näköinen. Vähän harmittaa, koska Lumi on muuten nätti, mutta niin kauan, kun tuo kuori on ok, en tee mitään ihmeellisempää. Kyllähän tuolle kalkki maistuu, eli ei voi siitä olla kyse.


Iiris viettää rauhallista elämää kahden lehtokotilon kanssa. Netta ja Jere metsästi muutamia viikkoja sitten kaksi lehtokotiloa, ja kovasti hoitavat niitä. En kuitenkaan viitsinyt ihan kokonaan niille etsiä omaa rasiaa, joten saavat asua Iiriksen kanssa. Ja ei Iiris näytä panevan pahakseen... Iiriksen vauvoistahan on vielä kaksi kasvamassa luonani, ja ne lähtee pian omiin koteihinsa. Sitten on taas kotilomäärä sinänsä pienempi.


Åke, Fortunatus ja Heta elelee ihan perus kotilon elämää. Nyt olen viimeisten kolmen viikon ajalta tehnyt havaintoa, että Åke vetäytyy kokoajan kuoreensa. Tulee kyllä esiin sumuttaessa ja kylvyssä, mutta muuten vetäytyy sinne aina. Pieni googlettelu kertoi sen, että kotilot ilmeisesti normaalistikin saattavat tähän aikaan vuodesta olla väsyneempiä, koska luonnossahan ne menisivät nyt talvihorrokseen. Minullahan oli suunnitelmissa siirtää nuo isoimmat aksut horrokseen lähempänä talvea (koska eivät kasva enää, joten kasvu ei voi häiriintyä), mutta koska Heta ja Fortunatuskin ovat melko apaattisia näin ilmojen kylmetessä, ajattelin siirtää nuo kaikki nyt horrokseen. Saivat eilen bataattia, se jääköön nyt noiden "viimeiseksi" sapuskaksi ennen horrokseen siirtymistä.


Åke vetäytyneenä kuoreen
Heta
Fortunatus
Blissaa en laita horrokseen. Se asuu siis aksujen kanssa samassa boxissa, mutta sitä en halua laittaa horrokseen. Blissa menee siis näillä näkymin Tiiulle hoitoon siksi aikaa, kunnes aksut horrostaa. Nuo voivat hyvinkin horrostaa muutamankin kuukauden, joten Blissa saa asua muualla ihan kivan aikaa. 


Noniin. Asiasta toiseen, nyt pitäisi mennä laittamaan hiukset. Lähdetään päivemmällä äidin kaverin pojan synttäreille. Ja aina kun on mahdollisuus tälläytyä, niin kyllähän mä tälläydyn... Koko aamun olen hoidellut kanoja, kaneja ja kotiloita, joten josko nyt sitä omaakin aikaa.

-Kiwi

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Ensimmäistä kertaa BIS-kehässä

Minun on niin vaikea saada tätäkään blogitekstiä tehtyä valmiiksi... Sunnuntaista asti olen koittanut kirjoittaa, mutta se motivaatio on kadonnut. Nyt sellainen pienen pieni motivaation pöpö iski, joten käytetään se hyväksi!
Viikonloppu kului Tytön kanssa mätsäreissä. Hän ei itse ole noissa ikinä käynyt, ja joskus otimme puheeksi sen, että voisin ottaa häntä muutamaan mätsäriin mukaan, jotta hän näkisi, mitä ne ovat ja mitä niissä tehdään. Ja hän halusi nähdä, miksi tykkään noita mätsäreitä niin kovasti harrastella.
Perjantai siis kului Remun turkinhoidossa. Remu on mittelspitz-kleinspitz-mix, joten sitä turkkia on paljon. Ja kun Remulla on vielä karvanvaihto menossa, niin sitä karvaa löytyi joka puolelta ja joka paikasta... Trimmasin tassu- ja korvakarvoja, ja pesin Remun myös. Niinkin "väärin" tein, että käytin ihmisten shampoota ja hoitoainetta, mutta sellaisilla Remua on aina pesty, ja sen turkki ja iho on kuitenkin hyvässä kunnossa. Jos minulla olisi ollut koirien omia turkinhoitotuotteita, niin tottakai niitä olisin käyttänyt. Suosittelen kuitenkin teitä muita käyttämään niitä, koittakaa välttää ihmisten omia koirilla, jooko?


Mätsärireppu pakattiin valmiiksi (vielä aamulla tarkistettiin, että kaikki on mukana), ja menimme nukkumaan joskus yhdentoista jälkeen illalla. Herätys oli 9.15, josta taas tunnin päästä lähtö Keravalle, Etelä-Suomen Ruttukuonojärjestön järjestämään mätsäriin. Remu ilmeisesti aisti meidän jännittyneisyyden, niin innoissaan se oli koko aamun. Ja kun siirryttiin autoon, se hyppeli ja haukkui ja häntä heilui. Autoreissusta reppana ei oikein tykännyt.
Mätsäripaikalle oli hankala löytää, ja auto piti jättää melko kauas siitä kentästä, mutta pääsimme perille kuitenkin. Ja vieläpä ajoissa. Mätsäri järjestettiin suurella hiekkakentällä, mikä sinänsä oli hyvä, koska hiekalla liikkuessa on helpompaa kuin esimerkiksi nurmikentällä. Aurinko porotti taivaalta, ja me onneksi löysimme Remun ja Tytön kanssa kentän laidalta varjoisan paikan, josta oli suora näköyhteys meidän kehään. Vaikka tuohon aikaan olikin kuumaa, mätsärin loppua kohden melkein tärisimme kylmästä Tytön kanssa molemmat.
Remu oli ilmoitettu monirotuisiin, eikä niitä ollut koko mätsärissä kuin peräti neljä kappaletta. Meitä vastassa oli ensin sakemanni-am.akitamix, ja he saivat punaisen nauhan. Heti kun poistuimme Remun kanssa kehästä, meidät huudettiin takaisin, koska siitä suoraan otettiin sinisen nauhan saaneet kehään (eihän meitä ollut siinä kuin Remu ja yksi mastiffityyppinen mix). Remu liikkui kokoajan tosi kivasti, ja sitä oli helppo viedä. Liikkelle lähtö oli haastavaa, koska joltain oli ilmeisesti maahan pudonnut nami, ja Remu veti sinne päin.


Tuomari tuli luoksemme sijoittaen meidät ykköseksi "hyväkuntoisen ja mahtavaliikkeisen koiran" ansiosta. Mahassa muljahti sillain tosi iloisesti, koska tuo oli ensimmäinen SIN1-voittoni. Ja koska sehän tarkoitti, että pääsemme BIS-kehään! Tuomari kehui vielä ennen kehästä poistumista Remua, ja sanoi, että Remu menisi kolmivuotiaasta (Remuhan on kahdeksanvuotias). Remussa kun ei tosiaan ikä näy, ei sillä ole naamakaan harmaantunut vielä.
Yllättävän nopeaa loput kehät tuli suoritettua, ja sitten oli itse BIS-kehän vuoro. Kehässä oli kaksitoista koiraa, jokaisesta luokasta SIN1- ja PUN1-voittajat. Minua ja Remua vastassa ollut sakemanni-am.akitamix oli kehässä myös, koska se oli sekarotuisten PUN1.
Kaikki kolme tuomaria kävivät koirat läpi ja liikuttivat niitä. En enää oikein uskonut, että sijoittuisimme, koska Remulla oli kuuma ja väsy ja se oli todella levoton kehässä, ja kehässä oli tosi hyviä koiria.


Siksi olin todella hämilläni, kun tuomari osoitti neljä koiraa jatkoon, ja me olimme Remun kanssa yksiä niistä! Katsoin kehän laidalla olevaa Tyttöä "omgomgomg!"-tyylisesti, siltä ainakin tuntui. Nyt, kun olimme jatkossa, ei olisi väliä, miten sijoittuisimme - minulle oli iso juttu edes päästä BIS-kehään.
Neljänneksi tuli jokin terrieri, kolmoseksi pomeranian. Enää oli Remu ja amerikanakitauros. Ja Remu sijoitettiin kakkoseksi! Uskallan sanoa, että siinä oli itku lähellä. "Mitä, sijoittuiks Remu oikeasti??!!" Remu oli sijoittuneista ainoa sekarotuinen, ja siis koko mätsärin Best In Show 2. Ja vielä kehän loputtuakin tuomarit tulivat kehumaan Remun nuorekkuutta ja liikkeitä.


Koko automatkan ajan olin ihan tosi innoissani, ja höpötin siitä Tytön kanssa. Remu otti iisisti, ja nukkui automatkan takapenkillä hiljaa. Siis huh mikä fiilis! Koska nimenomaan se pelkkä BIS-kehään pääsy olisi ollut minulle ihan tarpeeksi. Se oli tavoitteeni aikaisemmin. Ja ei edes paha sijoittuminen!

BIS-sijoittuneet
Sunnuntain mätsärissä ei mennyt niin hyvin, ja Remun omistaja naureskeli, että Remulla nousi pis-- päähän. Remu oli monirotuisissa, ja esiintyi kivasti, mutta koska kehässä joku eroahdistuskoira räkytti kokoajan (ja oli muuten suoraan meidän edessä vielä), niin Remu päätti osallistua keskusteluun, ja Remu heitettiin ulos kehästä. Jotkut tuomarit eivät ilmeisesti vain tykkää, jos koira haukkuu kehässä.
Mutta tuo lauantain sijoittuminen oli jo tosi suuri saavutus, ja sitä fiilistelen edelleen. Niinkuin vau...

Voittajan on helppo hymyillä!

- KiwiE

Mitä sinulle kuuluu?

Milloin viimeksi joku on sinulta kysynyt tuota? Tai milloin viimeksi olet itse kysynyt tuolta joltain? Jos et muista, että milloin, niin men...