tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 24: Joululahjani

Viimeinen joulukalenterin luukku ei tullut avattua jouluna, koska ajattelin, etten avaa konettani nyt koko jouluaattona. Halusin olla siltä nyt rauhassa, kirjoittamiselta.
Olin tosiaan tämän joulun iskän luona. Jutan kanssa katsottiin Joulupukin Kuumaa linjaa (minun mielestäni se nykyinen pukki siellä on edellistä huonompi, sanoi kokoajan "öö", "tota", "mmm" eikä vaikuttanut kovin kiinnostuneelta sinne soittavien lapsien jutuista) ja Lumiukko (perinne) lähes loppuun, ja sitten tottakai se joulurauhan julistus. Riikka väsäsi joulupuuroa ja glögiluumukiisseliä, ja jossain vaiheessa pääsimme syömään kunnolla jouluruokaa. Minähän itse olen tosi nirso jouluruokien suhteen, ja yleensä otan vain kinkkua ja perunalaatikkoa (jälkimmäistäkin opin syömään vasta muutama vuosi sitten), mutta nyt ajattelin testata kanssa bataattilaatikkoa, ettei lautaseni näyttänyt niin tyhjältä. Hmm, ihan ok. Menetteli.
Jamihan odotti kokoajan, että milloin saadaan lahjat. Hah, muistan että olin yhtä innoissani nuorempana siitä. Nyt en itse niin laskenut minuutteja siihen lahjojen saamiseen, vaan otin rennomman asenteen. Ja aika äkkiä se aika kului.
Mitähän minä sitten sain...
  • Rahaa
  • Suklaata
  • Karkkia (koska suklaa ja karkki on tietenkin kaksi eri asiaa)
  • Villasukat made by Riikka
  • 2017 Royal Canin -kalenteri
  • Aivojumppakirja
  • Kahvinkeittimen
  • Vedenkeittimen
  • Leivänpaahtimen
  • Suihkugeelin
  • Uuden puhelimen (LG G3 S)
  • Yves Rocher -tuotteita
Nuo kodinkoneethan sain sinne tulevaan omaan kotiin. Ne oli varmaankin noista ihan suosikkejani! Ja tuo kännykkä! Edellinen kännykkäni rupesi toimimaan huonommin, ja esimerkiksi sen muisti oli todella pieni, ja minä kuitenkin vaadin kännykältä isoa muistia... Pukki oli sitten tuonut tuollaisen tänne äidin luokse. Pitäisi vielä hankkia suojakuoret siihen, ettei hajoa, kun putoaa minulta (eilen pudotin vahingossa sen jo ensi kertaa, heh).

Tämäkin joulu oli musta joulu, mutta toisaalta se oli ihan kivaa. Taon kanssa lenkkeillessä oli mukava kulkea metsissä, kun ei ollut liukasta, vaan pitävää nurmikko- ja kalliopintaa. Taolla kanssa mahakarvat kastuu helposti, mutta ei nyt niin pahasti, kuin vaikka silloin, kun on lunta. Koiranomistajille ihan ihanteellinen ilma.

Mitä te saitte lahjaksi?

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 23: Ulkonäköpaineeni

Anteeksi, etten eilen kirjoittanut! Fiilis ei ollut mitenkään korkeimmillaan, ja intoni kirjoittamiseen oli niin matala, että koin parhaimmakseni olla avaamatta blogiani. Siitä syystä joulukalenteriluukku 22 jäi tekemättä ja täten avaamatta.
Tällä kertaa kirjoitan yhdestä melko suuresta asiasta, mitä jokainen on vamasti enemmän tai vähemmän kokenut elämänsä aikana. Yleisintähän tämä on yläasteikäisillä, harvemmin sitä nuoremmilla, mutta nykypäivänä en ihmettelisi, vaikka nuoremmatkin joutuisivat sitä kokemaan. Toivottavasti minun pikkusisaruksieni ei tarvitse sellaista kokea.

Kun olin lapsi, olin vähän pyöreähkö. En lihava, mutta pyöreähkö. En silloin ajatellut mitään ulkonäköön liittyen. Vaatteetkin olivat yleensä "ensimmäiset, jotka tarttuvat vaatekaapista käteen"-periaattella valittuja. Vihasin farkkuja, tunsin oloni epämukavaksi niissä. Rakastin kaikkia vaatteita, jotka eivät kiristäneet yhtään mistään ja niiden käyttäminen oli rentoa.Thank god en siis välittänyt lapsena, miltä näytän tai mitä puen. (Hiuksetkin oli välillä harjaamatta, kun menin eskariin tai kouluun...)

6.lk kaverini rupesivat enemmän meikkaamaan, ja panostamaan vaatteisiin. Mitä minä tein? En silloin edelleenkään välittänyt. Ensimmäisen ripsivärini ja huulikiiltoni sain sen ikäisenä, ja niitä välillä käytin, mutta eivät ne olleet mitenkään pakkomielteeksi minulle muodostunut (niinkuin tuntui, että joillain kavereillani oli tuo meikkaaminen silloin..). Ruokalassa muistan välillä kyselleeni eräältä Jeminalta (moi Jemina, jos luet tätä!) hänen piirtämistään rajauksistaan silmissään. Minusta hän teki ne hienosti, mutta en silti vieläkään kokenut, että minun olisi "pakko" kokeilla monipuolisempia meikkaustyylejä.

Siirrytäänpäs yläasteelle. En tullut alusta alkaenkaan uusien luokkalaisteni tyttöjen kanssa toimeen, ja se varmaan aloitti minun ulkonäköpaineeni. Meillä oli erimielisyyksiä, ja yhdellä ruotsintunnilla ennen tunnin alkua muista syistä johtuen he rupesivat puhumaan ilkeästi minusta, ja yksi kutsui minua lehmäksi (moi Jutta, minä muistan tämän edelleen). Yksi sana ja se aloitti sen homman.
Valitsin seuraavan päivän vaatteet aina edellisenä iltana, mutta saatoin vielä seuraavana aamuna vaihtaa ne, koska "näytän tässä huonolta/lihavalta/rumalta". En tykännyt laittaa hiuksiani enää tietyllä tavalla, ja rupesin joka aamu meikkaamaan. Vihasin ottaa kuvia naamastani. Kun otin kuvia, niin jos meinasin julkaista ne jonnekkin, muokkasin naamastani pienetkin epäkohdat pois; finnit, pienet rypyt ja jotkut luomet. Jopa toisen hymykuoppani (minullahan on siis yksi hymykuoppa) muokkasin toisinaan piiloon! Sain myös toisinaan hyvin vääränlaista huomiota siitä, että minulla oli muotoja (mitä toisilla tytöillä ei, häh häh hää).

Siinä se yläaste meni. Yhdeksännellä luokalla olin hieman rohkeampi, mutta silti epävarma. Vihasin koululiikuntaa, ja koitin livistää aina niiltä tunneilta, koska pidin itseäni pyöreämpänä kuin mitä muut tytöt oli (+ paska kunto, en halunnut näyttää sitä). En tykännyt juosta kenenkään edessä. Välillä muutuin siksikin jo epävarmaksi, jos joku kehui minua yhtäkkiä ulkonäöltäni. Halusin silloin jo värjätä hiukseni, mutten uskaltanut; olin epävarma. Mietin aina, mitä muut minusta miettivät. Se oli tuskaa, enkä nykypäivänä enää ymmärrä, miten kestin sitä.

Vasta amikseen päästessäni muutuin ulkonäöllisesti rohkeammaksi. Koin oloni siellä meidän luokassa paljon paremmaksi ja iloisemmaksi. Ja ulkonäkönipaineeni katosivat saman tien; pystyin (ja pystyn) menemään sotkuisessa nutturassa, hupparissa ja löhöhousuissa tunnille, ja en tunne oloani epävarmaksi ja rumaksi. Vartaloni kanssa olen sinut, enkä haluaisi olla yhtään hoikempi - tämmöinen kiva pyöreähkö vartalo on just paras minulle! Farkkuja en usein suostu vieläkään käyttämään, koska haaremihousut tms on mukavamman tuntuiset minulle. Enää en kuitenkaan kaihda esimerkiksi kireämpien paitojen käyttämistä. Osaan pitää itseäni nättinä, ja harvemmin enää edes filttereitä käytän someen julkaisemissani omakuvissa.

Yläasteella ne ulkonäköpaineet todennäköisesti siksi ovat suurimmillaan, koska hormonit jyllää ja muutenkin teinit ovat epävarmoja vähän kaikesta. Joillakin on parempi itsetunto, ja jotkut käyttävät sitä väärin hyväksi alentamalla muita epävarmoja. Ja tadaa - syntyy ulkonäköpaineet.
Ja tottakai nykypäivän kauneusihanteet. Monet ihannoivat Victoria Secter's-tyylisiä luutikkuvartaloita, tai ylipäätään sellaisia, että vähän kylkiluut loistaa. Mitä ihmettä? Minusta on seksikkäämpää, jos ihmisessä on jotain, "josta pitää kiinni". En aliarvostele laihoja vartaloita, useimmilla kavereillani on sellainen, mutta en ymmärrä ihan ylimeneviä vartaloihanteita.
Olette jokainen täydellisiä tuollaisina kuin olette <3

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 21: Minä EN

Ja koska tykkään tehdä näitä blogihaasteita, niin tämänkertainenkin teksti liittyy haasteeseen. Haaste on nimeltään Minä En (muina variaatioina mm. "minä en tee", "minä en halua"). Niinkin simppeli homma, että luettelen vain asioita, mitä en tee, halua, toivo, osaa tai vastaavaa.

Minä EN...

  • ...osaa viheltää
  • ...uskalla olla hevosten kanssa tekemisissä
  • ...ole hyvä pitämään yhteyttä toisiin
  • ...siedä kamalaa sotkua
  • ...tykkää myöntää, että tein virheen

  • ...ole ikinä oppinut luistelemaan
  • ...ymmärrä tupakan polttajia 
  • ...pidä pimeästä
  • ...osaa meikata kunnolla vaikka haluaisin osata
  • ...aio pitkään aikaan palata omaan hiusväriin

  • ...osaa ottaa kritiikkiä vastaan
  • ...ole allerginen millekkään kunnolla
  • ...pidä huoneistohämähäkeistä
  • ...kuitenkaan pidä mahdottomana ajatusta, että joskus hankkisin lemmikkihämähäkin
  • ...ole lyhytvihainen

  • ...tykkää kahvista
  • ...vihaa mitään muuta niin paljon kuin valehtelua 
  • ...arvosta turkistarhaajia
  • ...tupakoi
  • ...aio ryhtyä kasvissyöjäksi

tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 20: Viisi tervehdystä

Tämänkertaisessa blogitekstissä teen Viisi tervehdystä -nimisen haasteen. Haasteen ideana on, että randomisti valitsen joko puhelinluettelostani, Facebookin kavereistani tms viisi ihmistä, ja kirjoitan tähän pienet viestit, mitä haluaisin sanoa heille. Heidän nimiään ei pidä kertoa viesteissä. Tämä haaste kuulosti kivalta, siksi ajattelin tehdä sen nyt.
Valitsin Facebookin kaverilistaltani silmät kiinni ne viisi henkilöä. Kaverilistallani en pidä sellaisia tuntemattomia, tai "hyvän päivän tuttuja", vaan sukulaisia, ystäviä, muita tuttuja tai vanhoja kavereita.

1. Henkilö
Me emme ole pitkään aikaan jutelleet, onkohan siitä melkein vuosi, kun kunnolla juttelimme viimeksi. Mitähän sinulle kuuluu? Ehkä joku päivä tässä rohkaistun, ja tulen kysymään sitä sinulta. Olit ja olet kuin pikkusisko minulle, ja ihan oikeasti välitän sinusta edelleen. Olen pahoillani kaikista niistä kerroista, kun ilmiannoin hölmöilyitäsi lähipiirillesi, mutta tein sen vain siksi, että olin huolissani sinusta. Toivottavasti olet tänä päivänä niidenkin suhteen ihan okei. Olet tosi usein mielessäni, ja meidän pitäisi tavata nyt, kun tulen työharjoittelun takia viettämään suurimman osan ajastani Espoossa!

2. Henkilö
Sinä olet ohjannut minua vuosia sitten siihen, minkälainen olen tänä päivänä. Olet vaikuttanut harrastuksiini, opiskeluihini, eläimiini, koko elämääni. Jokainen tarvitsisi sinunlaisen ystävän. Ilmeisesti sinulla menee tänä päivänä paremmin kuin silloin aikoinaan? Fiksu tyttö sinusta kasvoi, ja kasvaa. Fiksu tosin olit silloinkin, kun olimme enemmän tekemisissä, ja kun tulin välillä käymään luonasi. Miehet vaihtuivat yhdessä vaiheessa sinulla kuin sukat jalassa, näköjään olet siinäkin mielessä rauhoittunut. Kerroit aina, kuinka et aio elää 60v tai 80v (en muista, kummin se oli) pidempään. Ajatteletko vielä niin?

3. Henkilö
Emme puhu juuri paljoa, mutta kuulen kuulumisistasi parhaan ystäväni kautta. Kiitos, että teet parhaan ystäväni onnelliseksi <3

4. Henkilö
Lukemattomia kertoja olen sinulle valittanut, kuinka minulla on ollut paha olla ties minkä takia. Sinulle se avautuminen on jotenkin helppoa. Toisinaan olen soittanut itku kurkussa sinulle, toisinaan valittanut WhatsApissa ja toisinaan taas olet asuntoloilla ollessa tullut luokseni, kun olen ollut yksin ja ihan rikki. Olet juuri sellainen ihminen, joka tekisi mitä tahansa toisen puolesta. Vähän sellainen pikkusiskomainen minulle <3 Kiitos, että olet olemassa!

5. Henkilö
Kauniita sanoja sinullekin; jumalauta anna jo olla. Olen varattu. Älä yritä enää, jooko? Ällötät minua.

maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 19: Peliarvostelu - Beyond: Two Souls


(c) Google
Vähän erilaisempi joulukalenteriluukkuteksti tänään. Tällä kertaa ajattelin jakaa kokemukseni yhdestä mielestäni parhaimmasta videopelistä ikinä. En tiedä, josko joku vaikka kiinnostuisi, ja haluaisi itsekin kokeilla tätä peliä...

Viime vuonna katsoin PewDiePien pelivideoita Youtubessa, ja yksi peleistä herätti kiinnostukseni; Beyond: Two Souls. Rupesin selvittelemään, että mistä niitä pelejä saisi Suomesta, ja heitin äitille joululahjatoiveen siitä. Olin yhtä hymyä, kun jouluna paketista löytyi tuo peli. Edelleen se on kovassa käytössäni. Siihen ei vaan voi kyllästyä!

Pelin idea

Quantic Dreamin kehittämässä ja David Cagen käsikirjoittamassa videopelissä kuvataan nuoren Jodie Holmesin elämää eri ikävaiheissa, aina lapsesta aikuisikään saakka. Pelin tekee mielenkiintoiseksi se, että Jodien mukana kulkee näkymätön olento Aiden, joka on jonkinlaisessa linkissä Jodieen, eikä voi siis lähteä Jodien luota. Kukaan muu ei näe tai tunne Aidenia, ainoastaan Jodie. Aiden on kuin ylisuojeleva isoveli, joka aiheuttaa toisinaan ongelmia Jodien mielestä, mutta toisinaan taas on suuri pelastus Jodielle. Jodien paranormaalit kokemukset rupeavat kiinnostamaan sekä muita ihmisiä, että tutkijoita ja CIAa myös. Siitä lähtien Jodien elämä tulee olemaan yhtä sekasortoa.
Se, mihin suuntaan peli aina etenee, riippuu pelaajan valinnoista. Pelin aikana tulee monta kertaa erilaisia tilanteita, jossa pelaaja voi valita vaihtoehdon A tai B (tai toisinaan myös C tai D). Myös Jodien suhteet tiettyihin henkilöihin pelissä riippuu pelaajan tekemistä valinnoista.

(c) Google

(c) Google

Oma mielipiteeni

Grafiikka

Peli on erittäin onnistuneesti tehty. Sen grafiikkojen taso on jotain niin huimaa, että toisinaan pelaaja pystyy kuvittelemaan itsensä peliin. Pienetkin yksityiskohdat on tehty tarkkaan, ja se tekee pelistä hyvin erilaisen kokemuksen pelatessa. Hahmothan on luotu ihan oikeiden ihmisten pohjalta (Jodie on tehty Ellen Pagen näkökuvaksi esimerkiksi), joten hahmoista näkee erittäin hyvin niiden tunnereaktiot.

(c) Google

Musiikki

Koko pelin ajan pelissä kulkee aina jollain tavalla hieman kuumottava musiikki. Yksi tietty musiikki kiertää monissa pelin tapahtumissa eri ääneentaajuuksilla, mistä tykkään itse kovasti. Sellainen ehkä jopa aavemainen musiikki on vahvasti läsnä jatkuvasti pelissä.

Hahmot

Päähahmosta Jodie Holmesista pidän todella paljon. Lapsena Jodie vaikuttaa mielestäni melko mitäänsanomattomalta, koska en mielestäni ole nähnyt kovinkaan usein hänen silloin nauravan tai hymyilevän. Lapsuuden ajan Jodiella on melko passiivinen ilme, ja suuremmat tunnereaktiot ajoittuvat Jodien nuoruus- ja aikuisikään. Pelaaja pelaa Jodiella pääsääntöisesti, joten siinä oppii aika äkkiä, millainen Jodie on luonteeltaan. Itse ainakin aloin melkein aina kanssa itkemään, jos Jodiekin alkoi. Siinä samaistuu niin helposti Jodieen.
(c) Google

Jodien isähahmona toimii tutkija Nathan Dawkins, joka on alusta asti todella lempeä Jodieta kohtaan. Vahva ja jämpti, kuitenkin isällisellä tavalla rauhallinen. Nathanista näkee, että hän ei haluaisi Jodielle käyvän ikinä mitään, ja sääliäkin pelaaja Nathania tuntee joissain kohdin. Pelin loppua kohden Nathanista tulee esiin uusia piirteitä, jotka saattavat järkyttää pelaajaa.

(c) Google


Nathanin apuna on toinen tutkija, Cole Freeman. Cole on myös lempeä, ja tsemppaa Jodieta lapsesta asti. Cole pitää Jodieta "pienenä prinsessana", ja on huvittavaa katsoa, kun Jodie teini-ikäisenä angstailee Colelle, joka vain ottaa Jodien huutelut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Cole on loppuun asti Jodien tukena ja apuna, ja tarkoitan, että TODELLAKIN loppuun asti. Jos pelaaja niin haluaa.

(c) Google


Yksi merkittävimmistä hahmoista on myös Ryan Clayton, joka on CIA:n agentti. Kun Jodie ensimmäistä kertaa näkee Ryanin, pelaajalle tulee kuva, että Ryan on kunnon asshole ja syvältä sieltä itsestään ja ylimielinen ja ties mitä. Siltä ei voi välttyä. Ryan vie Jodien CIA:han agenttikoulutukseen vastoin Jodien tahtoa, ja tästä lähtien Jodie tulee työskentelemään Ryanin kanssa lähes jatkuvasti. Pelaajan valinnoista riippuu, kehkeytyykö Ryanin ja Jodien jutusta jotain enemmän, vai jääkö se vihatasolle.

(c) Google


Pelin kulku

Pelin kulku on hieman sekavaa, koska se hyppii eri osissa Jodien ikäkautta; välillä pelaaja pelaa Jodien lapsuutta, välillä aikuisikää, sitten taas hypätään lapsuuteen yms. Kun pelasin ensimmäisen kerran koko pelin läpi, vasta toisella pelikerralla osasin yhdistää eri pelin aikakaudet toisiinsa. 

Toisaalta se, ettei peli kulje suoraan lapsuudesta aikuisikään, on hyvä juttu, koska pelaajalla pysyy mielenkiinto kokoajan päällä. Ei voi tietää, minkälainen luku seuraavaksi pelattavaksi tulee.
Pelin aikana Jodie tapaa hyvin erilaisia ihmisiä, joiden kanssa joutuu joko ongelmiin tai ei. Joitakin päätöksiä pelaajan tehtäessä osa näistä henkilöistä voi vaikuttaa Jodien tulevaisuuteen tavalla tai toisella, tai sitten ei. 

(c) Google

Se on myös hauskaa, että se, mihin suuntaan peli lopulta menee, riippuu täysin pelaajan päätöksistä. Pelaajan päätöksistä riippuen ihmisiä voi kuolla, ja sekin vaikuttaa Jodien tulevaisuuteen. Luvun pelattuaan pelaaja voi halutessaan pelata sen uusiksi, ja valita toisin, mutta silloin koko muu tallennus häviää - tottakai, koska sitten peli muuttuu eri suuntaan eri päätöksistä.

Yleinen mielipide

Ehdottomasti paras videopeli, mitä olen ikinä pelannut. Siinä on laajalti eri lukuja liittyen taistelemiseen, pakenemiseen, rakastumiseen, menettämiseen ja Aidenin kanssa ongelmiin joutumiseen, joten peli sopii käytännössä kaikille. Ikäraja siinä on K-16, ja minusta se on tuohon peliin sopiva. 

Peli maksaa n. 20€ joten ei ole edes hääppöinen hinta. Sitä voi pelata yksin tai kaksin (jolloin toinen on Jodie ja toinen Aiden), ja se sopii sekä PS3:lle että PS4:lle. 

Pelin ohjaaja David Cage sanoi, että ei itse  tykkää, jos peleille tai elokuville tehdään jatko-osia, joten odotettavissa on, ettei tällekkään pelille jatko-osaa tule. Se on harmi, koska peli loppuu sellaiseen kohtaan, josta voisi hyvin kehitellä jatko-osan. 


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 18: Minun päivä

Tämä blogiteksti käsittelee juuri tätä päivää. Minun omaa päivääni. Siitä syystä, että tänään on syntymäpäiväni. Tasan 19 vuotta sitten kello 5.00 aamuyöllä (tai 5.05, en muista, kummin päin se oli. Oh well! Viisi minuuttia suuntaan tai toiseen...) tämä likka the maanvaiva syntyi.

19 vuotta. Vau. Se tuntuu ihan tosi suurelta luvulta. Sen miellän jo, etten ole enää 18-vuotias, mutta se 19-vuotiaan fiilis on vielä hakusessa. Niinkuin oikeasti - olenko jo 19-vuotias? Vuoden päästä täytän jo toiset pyöreät sitten 10-vuotissynttäreitteni. Ei tätä voi käsittää vielä.

Minun ei ollut aikomuskaan viettää synttäreitäni juomalla. Se nyt oli päivän selvää. Viime vuonna kävin äidin kanssa baarissa, mutta se 18 ikävuotta onkin omanlaisensa merkkipaalu elämässä, joten halusin sitä juhlistaa juhlavammin. 19-vuoteen siirtyminen oli tarkoitus ottaa iisisti, ja niin otinkin. Viime yön olin serkkujeni luona Nummella, joiden luona en ole pitkään aikaan ollut yötä. Aamulla heräsimme mummin sekarotuisen koiran Akun paskan hajuun (ilmeisesti oli ollut maha löysällä, ja sontinut sitten Hennan huoneeseen) ja Iidan siivoamisääniin. Akukin halusi ilmeisesti omalla tavallaan toivottaa hyvät synttärit... kirjaimellisesti "haista paska".


Koko päivän olen ottanut muuten melko rennosti. Illalla saavuin iskän luokse, ja täällä olen vähän yli joulun. Sain muutaman lahjan Jutalta, yhden iskältä ja Riikalta (kuulemma toinen suurempi osa tulee sitten joululahjoissa) ja kanssa postissa mummalta. Oriflame halusi kanssa muistaa jälleenmyyjäänsä, ja sähköpostiin melko mieluisen viestin - tuon hajuveden (kuva jossain alhaalla) saan veloituksetta seuraavassa tilauksessa lahjana. Voi hitsi <3 Tuo hajuvesi kuulostaa sitä paitsi todella hyvältä!




En usko, että tulen enää pitkään aikaan juomaan oikeasti "kunnolla". Silloin tällöin voin ottaa jotain, mutta en kännäämismielessä. Olen jo muutamana kertana huomannut, että liika alkoholi saa kroppani tosi pahasti sekaisin, joten mitä sitä turhaan rääkkäämään itseään, kun ei tuo juominenkaan pakollista ole...
Tiiu naureskeli, että olen kasvanut "aikuiseksi" tuossa kohdin. Hah, se voi olla totta.




Tiiu <3
Siskon antamat lahjat

Minna <3


lauantai 17. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 17: Missä olen vuosien päästä?

Tässä blogihaasteessa koitan kuvitella tulevaisuuttani tiettyjen vuosien päähän. Millaista se on silloin, millaisessa työssä olen, millaisia juttuja harrastan, millaisia eläimiä minulta löytyy, ja sen sellaista. Kiveenhän kirjoitettuja nämä eivät ole, mutta toivoisin, että elämäni olisi edes hieman sen suuntaista silloin, kuin mitä nyt haaveilen.

Minä kahden vuoden päästä

Olen 20-vuotias. Asumme yhdessä Tytön kanssa vielä siellä paikkakunnalla, minne muutin opiskeluiden jälkeen. Kotoota löytyy whippet ja joku toisen rotuinen koira. Ehkä se haaveilemani jemenin kameleontti on nyt ajankohtainen. Muita eläimiä löytyy mm. kotiloita, sauva- ja/tai kummitussirkkoja, leopardigekko ja madagascarin päivägekko. Tai ainakin jompikumpi noista gekoista. Olen töissä, ja oma nettikauppani on vielä pystyssä.

Minä viiden vuoden päästä

Olen 23-vuotias. Tässä vaiheessa olemme mahdollisesti Tytön kanssa jo kihloissa. Asumme suuremmassa kodissa, mutta silti kerrostalossa, ja mahdollisesti vielä samalla paikkakunnalla, kuin kaksi vuotta sitten. Olen hankkinut kennelnimen kasvattamalleni rodulle, whippetille. Pentueita ei kuitenkaan ole vielä tähän mennessä. Kameleontti asuttaa perhettämme. Haaveilen käärmeen tai muun isomman herpin hankkimisesta. Autokoulu on tähän mennessä käyty jo kokonaan loppuun. Työskentelen todennäköisesti samassa paikassa, kuin kaksi vuotta sitten.

Minä kymmenen vuoden päästä

Olen 28-vuotias. Naimisiinmeno Tytön kanssa haaveissa. Olemme ehkä jo vaihtaneet paikkakuntaa, ja muuttaneet hieman suurempaan tai suurin piirtein saman kokoiseen asuntoon, kuin edellinen asuntomme. Olen kasvattanut muutaman pentueen, ja meillä on jo koirien lukumääräkin kasvanut. Herppien määrä on kasvanut, ja nyt meiltä löytyy jo jyrsijöitä; marsuja ja hamstereita. Oma auto löytyy. Olen opiskellut ja aion nyt hakea opiskelemaan koirahierojaksi. Työskentelen samalla alalla, kuin viisi vuotta sitten, mutta toki muuton takia eri paikkakunnalla.

Minä 15 vuoden päästä

Olen 33-vuotias. Asumme Tytön kanssa sellaisessa kodissa, jossa meillä on oma piha. Koiria löytyy useampia, enimmäkseen whippettejä. Muitakin eläimiä löytyy, ehkä kotiloharrastus on tässä vaiheessa jo sammunut. Tai ylipätään pienempien herppien harrastaminen. Kasvatan ruokahiiriä omille herpeille ja ehkä muillekin tutuille herppiharrastajille. Olen opiskellut vähän lisää, samaan alaan liittyen, mutta ehkä olen opiskellut vähän pidemmälle nykyisestä ammatista. Teen koirahierojan töitä, mutta samalla työskentelen jossain eri paikassa. Alaan liittyen olevassa työpaikassa kuitenkin.

Minä 30 vuoden päästä

Olen 48-vuotias (apua, tuntuu hassulta ajatella niin pitkälle). Tytön kanssa meillä on omakotitalo, tai asumme maalla siten, että meillä on jo joillekin tuotantoeläimille omat tilat; vuohia, muutama lehmä, ehkä kanoja ja sen sellaista. Pentueita kennelnimelleni olen tuottanut jo useita, ja whippettejä löytyy kotona edelleen. Olen nyt ottanut toisen rodun whippetin ohelle kasvatettavaksi. Minulla on toivon mukaan oma koirahierojayritys, tai vastaavanlainen, jossa olen itseni pomo. Eläinporukkaan on liittynyt kissa. Toimimme sijaiskotina ulkomailta tuoduille rescuekoirille ja -kissoille. 

perjantai 16. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 16: Elämäni aakkoset

Ammattini opiskeleminen tämän lähes kolmen vuoden ajan on ollut elämäni parhainta aikaa. Olen sen kautta saanut uusia hyviä ystäviä, paljon kokemuksia, löytänyt tyttöystävän, päässyt tekemään itselleni tärkeitä asioita sekä tärkeintä; oppinut itsestäni paljon uutta.

Blogi. Blogin kirjoittaminen on minulle rentouttavaa ja tapa rauhoittaa itseäni kiireiden keskellä. Niin kuin jotkut rauhoittuivat ratsastaessa, tanssiessa tai piirtäessä - minä rauhoitun kirjoittaessa.

Diy eli do it yourself. Rakastan tehdä itse erilaisia asioita, ja esimerkiksi nyt olen väsännyt suurimman osan antamistani joululahjoistani itse. Kun näkee oman kädenjälkensä, niin se on palkitsevaa. Ja se askartelu-paskartelu vie ajatukset hetkeksi muualle.


Eläimet. Voiko muuta sanoa? <3

Fyysinen kontakti läheisten kanssa, enkä tarkoita mitään seksuaalista nyt. Halaaminen, toista vasten nojaaminen (tai ihan vain vieressä istuminen), paijaaminen.. Tällaiset asiat ystävyyssuhteissa on minulle normaaleja, mutta kunnioitan tiettyjen ystävieni periaatteita siitä, etteivät he halua noita sen kummemmin kokea.

Herppien harrastaminen. Mari, Annukka ja Tyttö, te tiedätte tämän. Ei kukaan muu ymmärrä samalla lailla sirkkojen, torakoiden, käärmeiden ja liskojen viehätystä kuin herppiharrastaja

Iloisuus on vähän sellainen asia, että se tarttuu. Ja siksi se on niin ihana asia!



Joulu. Joulukuusi, ruoka, musiikki, lahjat, yhdessäolo, kiirettömyys. Joulumainokset, jouluvalot kaduilla, lumi, pakkanen, piparit. Kanelin ja inkiväärin ja kinkun tuoksu. Ah, olen niin jouluihminen!

Kotilot. Olen omistanut kotiloita vasta vähän yli vuoden, mutta olen oppinut niistä paljon ja koen oloni tärkeäksi, kun osaan auttaa jotain kotiloon liittyvissä ongelmissa. Ja se, kun joku haluaa hankkia omasta kasvatuksestani kotilon lemmikiksi itselleen, niin se kanssa pistää hymyilyttämään, kun joku oikeasti haluaa nimenomaan minun jalostamani ja aikaansaamani kotilon.

Lotta. Ihan siis oma nimeni. Joskus tosi paljon nuorempana en tykännyt siitä, koska eskarissa yksi poika keksi siitä haukkumanimen ("Lotta-potta räkänokka!!11") ja se oli inhottavaa, kun hän sillä minua huuteli.. Mutta nykyään tykkään nimestäni kovasti. Olen joskus tutkinut nimeni alkuperää, ja itseasiassa mm. italiaksi nimeni tarkoittaa sanaa "taistelu"

Matkustaminen on kivaa. Oli kyseessä sitten Suomen sisällä matkustaminen tai ulkomaille lähteminen. Mieltä ja kokemusta avartavaa semmoinen

Näytelmät, ja tässä puhun nyt koiranäyttelyistä. Aivan ihana harrastus, kunhan osaa nipottajien puheet päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Niitä nipottajia kun löytyy noista näytelmistä välillä turhankin paljon... Rakas harrastus kuitenkin nuo näyttelyt <3 Vie aikaa ja rahaa, mutta eikös niin monetkin harrastukset?


Oma aika. Minun mielestä on tärkeää, että parisuhteessa on välillä ihan sitä omaa aikaa, eikä kokoajan olla tekemässä jotain kumppanin kanssa. Ja olen onnellinen, että tässä parisuhteessa minulla on mahdollisuus ottaa omaa aikaa niin usein kun haluan, samoin Tytön kohdalla. Välillä annamme toistemme olla rauhassa ja tehdä omia asioita, ja se on minusta hyvä.

Parhaat ystäväni. Janita ja Minna. He ovat olleet tukenani ties missä asioissa ja auttavat sellaisissa ongelmissa, joissa apua tarvitsen ja joita en osaa muille selittää.


Rakkaus

Siivoaminen on omasta aloitteestani kivaa, ja blogin kirjoittamisen ohella yksi tapa rentouttaa itseäni, mutta jos joku käskee siivoamaan, niin sitten se tuntuu ihan ylitsepääsemättömän vaikealta

Tyttö <3 <3

Ulkoilu hyvällä säällä. Varsinkin metsissä liikkuminen on se juttuni.Yleensä kun olemme Tytön luona olleet Kotkassa, olemme menneet juurikin kävelemään pitkin poikin metsiä. Semmoinen meidän oma juttumme tuo metsissä ulkoileminen.

Videopelit ovat just jees!

Wifi. Ihan kamalaa yrittää mitään koulutehtäviä tai vastaavia tärkeitä juttuja tehdä koneella, jos Wifi ei suostu yhteistyöhön. Argh!

Ystävät on minulle kaikki kaikessa, ja olen todella onnellinen siitä, että minulla on nykyiset rakkaat ystäväni <3


Äiti isolla Ä:llä <3

Öiset valvomiset. Siis olettaen, että seuraavana päivänä ei tarvitse herää aikaisin jostain syystä. Siinäkin on oma viehätyksensä. Ja tähän samaan kastiin menee pimeellä ajamiset! Vaikka stressaan ajaa pimeellä, pidän myös siitä. Vain katuvalot, ei ketään juuri missään, ei melua... Ah!

torstai 15. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 15: Blogitekstin ajastaminen

Eikö olisi kätevää, että kirjoittaa blogissa tekstin valmiiksi, ja muutamaa klikkausta vastaan teksti ilmestyy blogiisi automaattisesti haluamanasi päivänä ja haluamanasi kellonaikana ilman, että sinun tarvitsee erikseen mennä sitä tekemään? Kuinka moni Bloggeria käyttävä bloggaaja tietää edes, että sellainen toiminto on oikeasti käytettävissä?
Aloitin bloggaamisen monta vuotta sitten, ja vasta viikko sitten kuulin tästä ominaisuudesta. Olen haaveillut aina siitä, mutta luullut, että sitä ei ole olemassa. No on kyllä. Ja tällä kertaa ajattelin jakaa sen teille, koska tuo toimintohan on todella kätevä bloggaajille, ja helpottaa hommaa paljon.

Ohjeet

1. Kirjoita blogiteksti otsikkoa myöten valmiiksi, tallenna, mutta älä julkaise vielä.
2. Tekstitilan oikeassa reunassa on Viestiasetukset-kohta, josta putoaa viisi eri kategoriaa. Klikkaa Aikataulu-kohtaa
3. Olet valinnut automaattisesti kohdan Automaattinen. Klikkaa nyt kohtaa Määritä päivämäärä ja aika.


4. Aseta haluamasi päivämäärä ja kellonaika, milloin haluat tekstin ilmestyvän.
5. Tarkista, että aikavyöhyke on oikea, eli tässä tapauksessa Eastern European Time. Mikäli aikavyöhyke on väärä, voit vaihtaa sen blogin asetuksista Asetukset -> Kieli ja muotoilu -> Muotoilu (ja sieltä aikavyöhykkeen alavalikosta (GMT +02.00) Helsinki)


6. Klikkaa Valmis ja Julkaise. Tekstiäsi ei ole julkaistu, vaan se julkaistaan ajoitetusti määrittämänäsi ajankohtana.

Tadaa!

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 14: Kavereiden suusta

Tämänkertaisessa blogitekstissä pyysin muutamaa kaveriani kertomaan minusta ja siitä miten tapasimme heidän omin sanoin, pitkästi tai lyhyesti. Tähän mennessä kaikista joulukalenteriluukkuteksteistä tämä oli suosikkini, koska noista kertomuksista tuli niin hyvälle mielelle. <3
Kopioin nuo siis suoraan WhatsApp- ja Facebook-keskusteluista, siksi niissä on joitain hymiöitä. En tiedä, näkyykö ne teille kaikille, mutta jos näyttää, että tekstissä on jotain omituisia merkkejä, niin niitä hymiöitä ne vaan on.

Tutustuttiin sun kans asuntolalla. Ekan kerran juteltii kunnol ku tulin sun huoneeseen koska oli nii tylsää ja kaipasin juttu seuraa. Apua siis mun piti oikee miettiä miten me sillee kunnol tutustuttii koska se on menny mult iha ohi😂 ( et en oo varma meniks se tollee)Sä oot tosi hyvää juttu seuraa sun kans voi puhuu mistä vaa ja jos joku mieltä painaa nii sulle voi kertoo.  Parhaat muistot mitkä on jääny hyvin mielee on varmast sillo ku pelattii sun kans spiritismiä huhuh mite kuumottavaa ja ne illat ku ollaa katottu kauhu leffoi. Äkkii ovi kiinni ettei kukaa vaa tuu meijä huoneesee häiritsee leffan kattomistaxD hyi olkoo ne kaikki leffat mitä ollaa katottu ja niit on aika paljoxD sillo meit pelotti nii paljo et tulit mun huoneesee nukkumaa koska en uskaltamu olla yksin😂😂   ja oot kaikinpuolin ihana ystävä❤ toivottavast tää meijä ystävyys kestää pitkään❤
- Piritta

Lotta on ihana ihminen ja ihan huippu kaveri! Se aina auttaa, kannustaa, rohkasee ja tukee kun on tarve. Se ymmärtää ihan liian hyvin joissain asioissa miltä musta tuntuu. Tosin osataan myö olla asioista erimieltäkin, mut ei myö viel olla saatu riitaa aikaseks asiasta. Tutustuttiin amiksessa eli Asikkalassa. Ei siinä kauaa tainu mennä ku alettiin puhuu toisillemme ties mitä.
Vaikka Lotta on välillä tommonen ujo ja arka mut sit ku siihen tustustuu ni sit sieltä löytyy ihminen joka välittää muista, löytyy huumorintajua, hauska, mukava, kiva ja ties mitä muuta. Kaikkea ollaan koettu, mut vielä tahdon lisää kokea hänen kanssaan! Opinnotkii kohta loppuu,mutta silti ehdottomasti aijon pitää häneen yhteyttä ja viettää aikaa koulun ulkopuolellakin. Oot tärkee ihminen mulle,muista se!!😘❤
- Tiiu

Sä oot tosi luotettava ja hauska kaveri. Sä oot opettanut mulle ihan sairaasti kaikkee koiriin liittyviä asioita ja treenannu mua ja koiria ihan niiden pentuajoista asti. Sulta saa aina vastauksia kaikkiin koiriin liittyvissä asioissa. Oot mulle ihan sika tärkee ja en tiiä miten ees pärjäisin ilman sua. Kaikilla pitäs olla sun lainen ystävä❤ Sä oot niin kaunis, kiltti, hauska, outo ja paras juoruämmä! Toivottavasti ollaa kavereita vielä pitkää!
- Sofia

Mun mielest oot vaan yks ihanimmist ystävist ikinä<3 osaat ymmärtää ja tukee ja sulle on tosi helppo puhua asioista. Me tutustuttii muistaakseni Tytyn kautta, mut en muista yhtää miten me alettii juttelee😳tai miten sain sun numeros, stalkkasin varmaa😏 mut muistan ku tulit ujona mun ja Tytyn kanssa syömää☺☺ siit se ystävyys sit alko
- Ria

tiistai 13. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 13: Vuoden 2017 tavoitteet

Olen hyvä asettamaan itselleni tavoitteita, mutta huono noudattamaan niitä. Perinteisesti uutena vuotena lupaan jonkun yhden tietyn lupauksen seuraavalle vuodelle, jonka aion toteuttaa, mutta suurimmaksi osaksi en ole yhtäkään niistä saanut suoritettua. Tähän aion kuitenkin listata sellaisia tavoitteita, jotka aion edes yrittää toteuttaa tulevana vuonna.

Työpaikka. Valmistuminen on vain muutaman kuukauden päässä, joten työpaikkoja olisi hyvä alkaa pikkuhiljaa kuulostamaan. Ja siihen liittyen toinen tavoitteeni:

Oman kodin etsiminen. Olen alustavasti jo kattellut tietyiltä alueilta kämppiä. Viimeistään vuodenvaihteen jälkeen alan etsimään "tositarkoituksella"

Oman jälleenmyyntinettikaupan avaaminen. Tästä ei vielä sen enempää...

Tatuoinnin hankkiminen on kanssa yksi ehdottomasti toteutettava tavoite! Tatuoinnin paikan ja sen, minkälaisen haluan, olen jo suunnitellut. Tietynlaisen tatuoijan löytäminen ja muuten tuon toteuttaminen onkin sitten vielä auki

Vähennän herkkujen syömistä, koska olen huomannut, että nälkäisenä ostan yleensä vaan herkkuja (virhe mennä nälkäisenä kauppaan) ja näen niiden vaikutuksen omassa hyvinvoinnissani jo itsekin. En kokonaan poista herkkuja, mutta vähentää voisi

Olen ystävällisempi muille. Voisin olla hieman vähemmän asshole, kuin mitä olen nykyään. Tähän voisi kanssa lisätä toisen tavoitteeni, eli enemmän asettumista toisen asemaan.

Koitin miettiä realistisia tavoitteita, jotka voisin ja jotka aion toteuttaa, enkä mitään mahdottomuuksia. Jep, nuo ovat hyvät minulle. Mitä sinä asetat ensi vuodelle tavoitteeksi?

maanantai 12. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 12: Turhimmat joululahjat

Ei tietenkään saisi sanoa, että on olemassa "turhia" joululahjoja, mutta ihan oikeasti - on sellaisiakin lahjoja. Sellaisia, joita ei todennäköisesti tule ikinä edes käyttämään syystä x tai joita saa joka ikinen joulu. On minullakin sellaisia. Nyt kuitenkin yleisesti miettien aion listata tähän sellaisia yleisiä joululahjoja, jotka eivät tule käytettäväksi todellakaan jostain syystä tai vastaavaa. Ehkä joku nappaa tästä idean ja tajuaa, että ei tuollaista lahjaa viitsikään antaa toiselle...

  1. Konvehtirasiat. En tunne ketään, joka pystyisi syömään kaikki suklaat mistään konvehtirasiasta, ja itsekin syön niistä yleensä vain muutaman (olen tosi valikoiva). Joka joulu niitäkin tulee, siis tuntuu ettei niiltä voi edes välttyä. 
  2. Vihreät kuulat mielletään yleensä myös turhiin joululahjoihin. En ole itse saanut yhtenäkään jouluna niitä, thank god.
  3. Koriste-esineet. Vaikka jotkut lasiset linnut tai keraamiset koirat. Iso auts. Mitä jos lahjan saaja on tarkka sisustuksestaan, ja sitten saa jonkun tuollaisen lahjaksi ihmiseltä, joka ei toisen sisustusintoa ymmärrä? Iso iso auts.
  4. Ne jääkaapin oveen tarkoitetut magneettikirjaimet ja/tai -sanat. Käyttääkö niitä joku vielä tällä vuosikymmenellä?
  5. Tuoksusaippuat
  6. Ja hajukynttilät
  7. Sekä normaalit kynttilät
  8. Elämänhallintakirjat. Ihana ajatus, mutta lukeeko muka oikeasti niitä kukaan loppuun asti... Ja lahjan saaja voi ottaa tuon myös piilovittuiluna, riippuen siitä, mihin elämänhallintaosioon kirja liittyy
  9. Aarrearkku-karkkipussi
  10. Arpoja en ole ikinä ymmärtänyt. 


Peace and love, toivottavasti kellään ei mennyt tunteisiin <3 Nämä on kuitenkin kirjoitettu minun mielipiteideni pohjalta.
Ps. Suosikaa lahjakortteja.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 10: Mitkä asiat tuovat joulun?

Tällä kertaa luukun takaata löytyy listaamiani asioita, jotka omasta mielestäni tuovat joulun. Ja niitähän on monia...


  • No tottakai se aito joulukuusi on ainakin yksi niistä asioista. Se kuusen metsämäinen tuoksu on ihan must have juttu joulun aikaan, ja kuusen koristeleminen on piste iin päälle!
  • Lumi jos mikä tuo joulun. Viime jouluna oli ainakin meillä musta joulu, ja ei tullut sellaista samanlaista joulufiilistä, kuin aikaisempina vuosina. Lunta pitää olla jouluna... Toivottavasti tänä jouluna tulisi edes vähän lunta - ja se pysyisi kanssa maassa
  • Joululahjat todellakin. Niiden tekeminen, hankkiminen, paketoiminen, antaminen, saaminen...
  • Joka joulu äiti aloittaa joulukuun alussa kuuntelemaan Ylen jouluradiota, josta tulee joulumusiikkia vuorokauden ympäri. Sitä tulee kanssa itsekin sitten kuunneltua
  • Kiirettömyys jouluaattona. Kukaan ei kiirehdi minnekään, ei stressaa mistään. Kaikki ottaa rennosti ja rauhassa
  • Joulupuuro kanssa kuuluu tähän listaan. Ja sen kanssa joko hedelmäkiisseliä tai kanelia. Itse en pidä kanelin mausta enkä oikein pistä sitä minnekkään, mutta joulupuuron kanssa se maistuu
  • Jouluiset tuoksut kuten kaneli, inkivääri, piparminttu, luumumarmeladi ja edellä mainittu aidon kuusen tuoksu
  • Manteli joulupuurossa on sellainen vähän surullisen epäyleinen juttu jouluna nykyään, mutta meillä kummankin vanhemman luona se on yleistynyt. Olen kerran tai kaksi löytänyt mantelin omasta puurostani
  • Tonttulakit, minullakin on yleensä jouluisin pinkki tonttulakkini päässä
  • Kaikenlaiset jouluelokuvat 
  • Ja mielestäni se tärkein asia, Joulupukin Kuuma linja


perjantai 9. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 9: Joulumuistoja lapsuudesta

Olin vuorotellen joka joulu joko äidillä tai iskällä. Vastaavasti olin toisen heistä luona sitten uuden vuoden. Minulla on siis kahdenlaisia lapsuuden joulumuistoja, joten kerron molemmista.

Lapsuuden joulu iskän luona

Yleensä olemme olleet joulun kotona, muutaman kerran sitten muualla (sukulaisilla, mökillä) mutta eniten kotona. Kuusi hankittiin muutaman viikon sisällä ennen joulua, ja joko koristelimme sen heti tai päivää ennen joulua. Kuusi oli meillä aina parvekkeelle vievän oven vieressä. 
Jouluaattona söimme pitkän kaavan kautta jouluruokaa. Aamuisin herätessä koko asunto tuoksui kinkulta, ja siihen oli ihana herätä! Oli joulumusiikkia, kynttilöitä ja söimme koko porukka samaan aikaan pöydän ääressä. Minulla oli nuorempaan tapana lukea Aku Ankkaa ruokapöydässä, mutta en jouluna (ja muutenkin se on nyt jäänyt aika lailla pois). 
Sitten koko illan odotimme, milloin pukki tulee. Katsoimme kelloa jatkuvasti. En pystynyt keskittymään vaikka Jutan kanssa leikkimäänkään kunnolla, kun mahan pohjassa kutkutti ajatus, että milloin pukki tulee. 
Lopulta joulupukki tuli, ja istuimme kaikki olohuoneessa. Telkkari sammutettiin, kun kotiovellemme koputettiin. Pukki istui keskellä olohuonetta, me lapset levittäydyimme sohville.
En juuri ikinä uskaltanut mennä pukin syliin tai laulaa pukin kanssa. Ujo kun olen :D Piilouduin vain tonttulakkiini syvemmälle ja en puhunut mitään.
Ja kun pukki sitten lähti, alkoi suunnaton lahjapaperien repiminen. Iskä koitti sitä mukaan kerätä niitä roskia pois. Ja lopulta loppuillan keskityimmekin lahjoihimme, ja soittelimme sukulaisille "kiitos lahjasta!"-puheluita.

Lapsuuden joulu äitin luona

Niin pitkälle kuin muistan, olemme joulun olleet enoni Tarmon ja hänen puolisonsa Marikan luona joka kerta. Kerran olimme muistaakseni Ähtärissä mummilassa? Tarmon ja Marikan luona on helpompaa olla, koska heillä on tosi iso kolmikerroksinen omakotitalo, joten tilaa on kaikille. 
Kuusen hankimme kyllä myös äidin luokse, ja koristelimme sen aina päivää ennenkuin lähdimme Nummelle. Lähdimme yleensä 23.pvä. Minä, Jutta ja serkkumme Iida ja Henna (ja toisinaan Senjakin) innoissamme leikimme ja teimme erilaisia joulujuttuja ja valvoimme pitkään. Joinain öinä juttelime hiljaa Hennan kanssa joulusta, kun Jutta ja Iida nukkuivat. Meitä jännitti aina ihan kamalasti pukin tuleminen. 
Samoin kuin iskän luona myös Nummella ollessa aamulla herätessämme talo tuoksui kinkulle. Nukuimme aina kolmannessa kerroksessa Hennan huoneessa, ja keittiö on kakkoskerroksessa, mutta suoraan Hennan huoneen yläpuolella, joten tuoksu valtasi Hennan huoneen kokonaan. 
Söimme hyvin koko päivän, ja aina kun iski nälkä, sai käydä syömässä lisää. Katsoimme televisiosta Joulupukin kuumaa linjaa ja Lumiukkoa (vai mikäs sen jouluohjelman nimi oli) ja muita jouluohjelmia. Ja niin jännitimme että milloin joulupukki tulee. Katsoimme tyttöjen kanssa ikkunasta  ohimeneviä autoja, joissa useimmissa oli joulupukki, ja mietimme, mikä auto kaartuisi pihaan. 
No lopulta joulupukki tuli ja sama kuvio meni kuin iskän luona vietetyissä jouluissa. Seuraavakin yö meni valvoessa, kun tyttöjen kanssa tutustuimme lahjoihimme ja näytimme, mitä saimme. 

Huonoja muistoja ei ole syntynyt kertaakaan. Ainoastaan sellaisia mukavia lapsuuden joulumuistoja <3

torstai 8. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 8: Jouluhaaste

Nyt vähän jouluisempaa joulukalenteritekstiä! Tällä kertaa teen Jouluhaasteen, johon minut haastettiin. Easy homma: 24 kysymystä, 24 vastausta. Itse en tähän haasta ketään, tehköön kuka haluaa tai olkoon tekemättä :-)


  1. Parasta joulussa? Kenelläkään ei ole kiire minnekkään ja kaikki saavat olla keskenään rauhassa
  2. Joulumusiikkisi? Suvi Teräsniskan joulukappaleet on ihania <3 "Hei mummo", "Tonttu" ja "Varpunen jouluaamuna" ovat ihan ykkösiä mieleeni
  3. Tykkäätkö katsella jouluelokuvia? Todellakin! Äidin kanssa on jo katsottu monta jouluelokuvaa läpi...
  4. Jouluherkkusi? Suklaa! <3
  5. Mitä ehdottomasti pitää olla jouluaterialla? Kinkku. Se vaaleanpunainen juttu mitä syödään rosollin (?) kanssa. Ihan minun suosikkini
  6. Koska joulukoristeet pääsee kotiasi koristamaan? Äidin luona joulukoristeita on jo joka paikassa. On ulkona, sisällä, kanalassa, kotiloidenkin boksien alla ja ympärillä, ikkunoissa, hyllyillä, ovenkahvoissa...
  7. Joulu kotona vai jossain muualla? Joko jossain mökillä tai sukulaisella perheen kanssa, mutta ei kokonaan vieraassa paikassa vieraiden ihmisten kanssa. Toisaalta kotonakin on ihan fine rauhoittua ja ottaa joulu vastaan
  8. Itse tehdyt lahjat vai kaupasta ostetut vai molempia? Minä tykkään tehdä itse lahjoja, mutta kaupasta ostetutkin ovat joissain tapauksissa hyviä. Ja siinä mielessä parempia, että kaupoissa myydään jouluisin tuotesettejä enemmän, ja ne jos mitkä ovat hyviä lahjaideoita. Eli sanoisin kai että molemmat
  9. Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan? No niitä on jo :)
  10. Joulu oman perheen kanssa vai isommalla porukalla? Oman perheen kanssa se on vähän erilaisempaa, siksi vastaan että perhe. Silloin se kotoisuuden tunne on niin suuri, että koen viihtyväni enemmän siten
  11. Onko sinulla joku joululahjatoive? Täältähän ne löytyy
  12. Paras saamasi joululahja? Viime vuonna saamani Beyond: Two Souls -peli PS3:lle
  13. Kamalin saamasi joululahja? En sanoisi että mitenkään ylimaallisen kamala mutta lasten pyjama 16-vuotiaalle oli vähän iso kolahdus silloin
  14. Kuvaile unelmien joulusi. Monta sellaista unelmien joulua on jo ollut. Sukulaisten kanssa, rauhallista joulumusiikkia, ruokaa. Kun se vielä, ettei olisi yhtenäkään jouluna ketään joka stressaisi ja siksi väittelisi muiden kanssa, niin sitten olisi ihan perfect, mutta aina välillä noita löytyy
  15. Mikä on ärsyttävin joululaulu? Uskonnolliset jouluvirret yleensäkin
  16. Oletko tehnyt jo jouluvalmisteluja tälle vuodelle?  No siinä mielessä, että olen suunnitellut joululahjoja, mutta mitään muuta sen eteen en ole tehnyt vielä.
  17. Paras joulujuoma? Kuumaa glögiä ei voita mikään
  18. Oikea kuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan? Oikea kuusi <3 Tottakai sen siivoaminen pois on täyttä helvettiä, mutta se oikean kuusen tuoksu tuo niin jouluisen tunnelman ettei mitään rajaa! Kyllä se kuusi pitää olla.
  19. Käykö teillä joulupukki? Ei, olen joulun iskän luona ja nuorinkin meidän porukasta on jo 7. luokalla eikä usko enää joulupukkiin. Ja Tao varmaan pelästyisi vain pukkia tai rupeaisi murisemaan.
  20. Paras joulumuistosi lapsuudestasi? Lahjojen saaminen. Ja  siinä se hirmuinen jännitys, jos sai pukilta oikein ison paketin ja mietti, että mitä siellä on! Ja sitten tottakai se lahjojen avaaminen. Kinkun syöminen kanssa, lapsena en oikein muista jouluruuista välittänyt.
  21. Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän yöpuvussa?  Ehkä hurja olen ja laitan tonttulakin (joka on muuten pinkki, hih) mutta aika kotivaatteissa olen. 
  22. Peruna-, porkkana-, bataatti- vai lanttulaatikko? Perunalaatikko on ainoa jota pystyn syömään. En ole ikinä pitänyt noista muista, enkä todennäköisesti tule ikinä pitämäänkään.
  23. Paras joulusuklaa? Kaikki maitosuklaa käy.. Sitä Fazerin joulusuklaata on kehuttu, pitäisi kai ottaa to do-listalle sen maistaminen.
  24. Joulutortut vai piparit? Joulutortut vie tässä voiton

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 7: Ensimmäinen kerta

Tämän kertainen blogitekstin haaste tunnetaan myös nimellä my first time tag tai first time tag. Ei tosiaankaan koske mitään ensimmäisiä petipuuhia, vaan ihan muita asioita. Let's start it.

---

Ensimmäinen työpaikka: 4H-Dogsitterkurssin käytyäni tein yhden työkeikan, jossa hoidin kahta welsh corgia. Tein sitä muutaman kerran, sitten lopetin. Palkkaa sain kuitenkin (muistaakseni joku 40€), joten eikö tuon voi laskea työpaikaksi?

Ensimmäinen puhelin: Hmm. Muistaakseni se oli joku pieni Nokian näppäinkännykkä. En muista siitä sen enempää, mutta joku sellainen minulla oli. 


Juttelenko edelleen ensimmäiselle rakkaudelleni?: Hyvin harvoin, kyllä me kuulumisia joskus vaihdetaan. Enemmän kommunikoidaan toistemme tilapäivityksissä Facessa kuin chatissa.

Ensimmäinen opettajani: Ala-asteella Anna-Leena niminen silloin nuori opettaja. Aivan älyttömän mukava, oli meillä vielä 2.lk puoleen väliin asti, kunnes hän lähti ja meille tuli uusi opettaja. Muistan edelleen tarkalleen, minkä näköinenkin Anna-Leena oli!

Minne menin ensimmäistä kertaa lentokoneella? 2009 Turkkiin Alanyaan. 

Ensimmäinen alkoholillinen drinkki: Sininen Enkeli. Sekin oli vähän mitäänsanomattoman makuinen, kun siinä oli liian vähän sitä sitruunahommelia, joten se maistui "tylsältä", mutta noh, drinkki kun drinkki.

Ensimmäinen ihminen, kelle laitoin viestiä tänään: Tyttö

Ensimmäinen henkilö, johon ihastuin koulussa: Joskus pienenä ala-asteella ihastuin meidän luokkalaiseen Lauriin. Se oli sellainen on-off-ihastus, joka aina välillä sammui ja välillä syttyi uudestaan. Ja voi sitä pienen Kiwin tuskaa, kun aina joku muukin oli välillä ihastunut Lauriin </3

Ensimmäinen oma lemmikki: Akaattikotilot Heta ja Fortunatus olivat ensimmäisiä omia hankkimiani lemmikkejä. Ennestään meillä oli tottakai lemmikkejä, mutta Heta ja Fortti olivat ihan spesiaalilla tavalla omiani.

Ensimmäinen konsertti: Robinin Stadikka-keikka 2014?

Ensimmäinen nuuska-/tupakkakokeilu: Nuuskaa hyi en aio kokeillakkaan, tupakkaa kokeilin muutama kuukausi sitten. Hyi siihenkin.

Ensimmäinen paras kaveri: Samassa kerrostalossa yläpuolellamme asui Jutan kanssa samanikäinen Milla, ja tutustuimme taloyhtiön hiekkalaatikolla, olinkohan itse joku 6-7v silloin. Millasta tuli meidän molempien ensimmäinen paras kaveri, sittemmin välit vähän jäätyivät emmekä ole nykyään Millan kanssa juurikaan puheväleissä.

Ensimmäinen sana: Anna

Ensimmäinen oma ostamani kallis asia: No tämä läppäri (Lenovo Yoga 300 2-In-1) viime vuonna, en tarkkaa hintaa muista mutta lähemmäs 400€. Ja oli hyvä ostos!

tiistai 6. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 6: 30 faktaa minusta

Tämän kertaisessa joulukalenteriluukun takaata löytyy tällainen blogiteksti, jossa kerron 30 asiaa itsestäni. Yritin kerätä tähän sellaisia asioita, joita kovin moni ei tiedä, ja jotka ovat vähän sellaisia erilaisempia asioita, kuin mitä normaalisti itsestään kerrotaan tällaisissa teksteissä. Osa lapsiminästä, osa nykyisestä minästä. Pidemmittä puheitta...
  1. Vielä 9-10-vuotiaana luulin, että Harry Potter -tarinoissa esiintyvä Tylypahka on oikeasti olemassa, ja koitin jopa googletella sen osoitetta, koska halusin vaihtaa sinne opiskelemaan
  2. Osaan katsoa toisella silmälläni sivuun toisen ollessa suoraan eteenpäin. Mites sitä kutsutaan, silmän harottamiseksi? 
  3. En pysty nukkumaan kotona ilman valoja, jos olen koko asunnossa ihan yksin
  4. Haluaisin mustat hiukset
  5. Olen suunnitellut, minkälaisen tatuoinnin hankin ja aion hankkia sen ensi vuoden puolella
  6. En voi juoda siideriä
  7. Sanon sanan "älä" aina "elä" koska iskä puhuu kotona Pohjanmaan murretta ja se on sieltä jäänyt minun sanavarastooni käyttöön
  8. En ole ikinä pyörtynyt
  9. Yläasteella ulkonäköpaineeni olivat niin pahat, että lisätessäni joitain kuvia someen itsestäni muokkasin naamastani pienetkin rypyt ja näppylätkin pois
  10. Ensimmäistä kertaa ikinä opiskeluideni aikana joutuin keskeyttämään viimeisimmän työharjoitteluni ennen kuin sen olisi ollut määrä loppua
  11. Suolakurkku on hyvää, muttei hampurilaisessa. Siinä se on iso yäk
  12. En tykkää ottaa aurinkoa, mutta rusketun kesäisin silti
  13. Synnyin Seinäjoella...
  14. Ja muistan, kun muutimme Espooseen, olin hetken aikaa siitä tosi katkera äidille ja iskälle, ja vaadin muuttoa takaisin
  15. Ysiluokan päättötodistuksen KA oli 7,4
  16. Ala-asteella vihaamani henkilön lempiväri oli vihreä, ja päätin silloin, että vihaan vihreää siksi. Vielä tänäkin päivänä vihaan vihreää
  17. Olen sisaruksistani vanhin
  18. Kengänkokoni vaihtelee 36-39 välillä
  19. Tykkään koruista mutten tykkää käyttää niitä
  20. En osaa tehdä itselleni lettiä
  21. Enkä lakata omia kynsiäni
  22. Yläasteella olin 159cm, ja moneen vuoteen en kasvanut enää, joten terveydenhoitaja sanoi, että en kasva enempää. Amiksessa pituuteni kasvui 163cm. Ähäkutti.
  23. Rakastan tiskaamista
  24. En pidä ruuanlaitosta
  25. En voisi ikinä hankkia iPhonea
  26. Ihannoin pinup-tyyliä!
  27. Herätyskellon herätyksestä herääminen on ihan kamalaa, mutta vapaaehtoisesti aikaisin herääminen on niin minun juttuni
  28. Minulla ja Tytöllä on ensikuussa ensimmäinen vuosipäivä
  29. Ja itseasiassa tutustuin Tyttöön vain kolme viikkoa ennen kuin aloimme seurustelemaan
  30. Näiden faktojen keksiminen oli hankalaa loppua kohden

maanantai 5. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 5: Nopea mukisuklaakakku

Tämän nopean suklaisen herkun olen tehnyt monta kertaa, ja se toimii hetkelliseen makean nälkään. Ainekset löytyvät aika lailla varmasti jokaisen taloudesta, ja tuon tekemiseen ei mene kuin muutama hassu minuutti, joten tässä on herkku sieltä helpoimmasta päästä. Olen lisäksi muokannut ohjetta itselleni helpommaksi, muttan kuitenkin toimivaksi. Tarvitset vain mikron, mikronkestävän mukin ja:

  • 4 rkl vehnäjauhoja
  • 3 rkl sokeria
  • 2 rkl kaakaojauhetta
  • 2 rkl maitoa
  • 1 kananmuna


Monissa ohjeissa mukana on myös 1 rkl ruokaöljyä, 1/4 tl suolaa ja 1/4 tl leivinjauhetta, mutta olen välillä joutunut tekemään mukikakun ilman noita, ja silti ohje on onnistunut hyvin. 

  1. Sekoita ensin kuivat aineet keskenään
  2. Lisää kananmuna ja maito ja sekoita hyvin


3. Kaada mikron kestävään mukiin ja laita mikroon 1-3min. Itse pidän ainoastaan minuutin, jolloin mukikakku jää hieman löysäksi ja minun makuuni se on hyvää sellaisenaan.

4. Tadaa, valmis!

Jonkun vaniljajäätelön kanssa tuo voisi olla vieläkin paremman makuista. Itse olen ainakin huomannut, että jos pitää 1min 30sek kauempaa, niin mukikakku jää hieman kuivaksi. Mutta makukysymys sekin.
Niin, ja tarkoitan oikeasti sitä oikeasti, että sekoita hyvin. Muuten kuppikakusta voi löytyä inhottavia jauhopaakkuja, kun sekoittaminen on jäänyt vähän väljemmälle, allekirjoittaneen kokemuksesta...


Tässä valitettavasti mukikakku laskeutui heti kun otin mikrosta pois, siksi se on niin epäsiistin näköinen.



sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 4: My day

Tänään oli aamulla pakkasta ihan jo tuntuvasti. Kertaakaan Nummelassa ei ole ollut niin kovana. Forecan mukaan oli -8 astetta, ja tuntui -12. No, voin siinä aika lailla olla samaa mieltä.
Kävimme lenkillä Taon kanssa aamupäivästä. Kävelimme vanhan ala- ja yläasteeni kautta Säterinmetsään ja sieltä kotiin. Vaikka pikku pakkanen tekeekin hyvää, ei siellä viitsinyt kauheen kauan olla.




Tao on ruvennut vähän machoilemaan muille uroksille. Lenkillä jos vastaan tulee Taon kokoinen tai sitä isompi uros, Tao päästää matalan murinan. Nyt onneksi tänään lenkillä tuli vastaan vain pieniä koiria, joita Tao jäi katselemaan, mutta eilen meidät ohittanut koirakko (jossa oli isohko sekarotuinen koira) sai Taolta pienet murinat ohittaessa. Joko Tao on vain niin äijä, että pitää isotella, tai sitten se amerikanakita rupeaa puskemaan Taosta - sitähän Taossa kanssa on, mutta luonteen tai ulkonäön perusteella sitä ei Taosta huomaa. Jotkut amerikanakitat eivät kauhean hyvin toimeen tule samaa sukupuolta olevien kanssa (en yleistä), joten se piirre voi näköjään tehdä tuloaan.
Tai sitten tuo vaan esittää olevansa niin iso miäs.


Taon kanssa on muuten yllättävän vaikeaa ottaa yhteiskuvaa! Se mielummin pyörisi ja hyörisi ja hyppisi ja tekisi mitä vain muuta, kuin pysyisi paikallaan sellaisen kuvan oton ajan. Nyt kauempana juoksi jotain lapsia, ja Tao keskittyi heidän kirkumiseensa, joten sai helpommin tällä kertaa otettua tuon yhteiskuvan...
Ajattelin etten alunperin julkaise missään tekstissä kunnolla naamastani kuvaa, mutta no jaa, tuo kuva Taon kanssa oli niin kiva, että antaa tämän kerran mennä.


Lähden huomenna takaisin Nummelaan. Ainakin joksikin aikaa. Pitäisi varmaan vähän pakata jotain mukaakin..


lauantai 3. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 3: Miten päädyin Salpaukseen?

Tällä kertaa avataan luukku, jossa kerron, miten päädyin opiskelemaan juuri tätä alaa ja miten päädyin juuri tuohon kouluun, missä opiskelen.


Opiskelen siis maatalousalan perustutkintoa (eläintenhoidon koulutusohjelma) Koulutuskeskus Salpauksessa Asikkalassa. Eli suoraan sanottuna olen viittä vaille valmis eläintenhoitaja.
Pienempänä haaveilin eläinlääkärin ammatista, mutta kasvettuani rupesin sulkemaan sitä ideaa pois, koska tiesin, etten pärjäisi lukiossa + eläinlääkärin ammatti vaatii niin paljon matematiikkaa, että ei tulisi onnistumaan kohdallani. Kesälomalla ennen yhdeksännelle luokalle siirtymistä en tienyt vieläkään, minne hakisin yhteishaussa. Tuolloin lomalla olin sukulaisteni luona Kurikassa, olimme kummitätini luona ja istuimme hänen terassillaan. Hän googletteli jotain opiskeluideoita, koska olin sanonut, että en tiedä, minne hakea. "Mites ois eläintenhoitaja?", siinä se oli. Ei voi varmaan uskoa, mutta ennen sitä luulin, että eläintenhoitajankin ammatti vaatii lukion ensiksi alle. Eli etten voisi suoraan peruskoulusta mennä opiskelemaan sitä alaa. No paskanmarjat, ei onneksi ollut niin.

Iskäni kanssa etsin erilaisia kouluja, joissa olisi kyseinen ala, ja joka ei olisi kovin kaukana. En löytänyt kuin Hyvinkään Hyrian ja Mäntsälän Keudan sopivalta etäisyydeltä, ja aloin vertailemaan noita kouluja keskenään, kunnes iskä löysi Salpauksen sivut. Muistan, kuinka katsoimme kampusalueen karttaa, ja innostukseni nousi; siellä oli asuntola lähellä koulua, koirahoitola, Päijänne ihan vieressä, navetta ja mikä parhainta, se sijaitsi sopivasti kauempana kaupunkielämästä. Luin Salpauksen sivuja, ja iskä tulosti erilaisia Salpauksen juttuja netistä minulle. Ja siinä päätin, että tuonne haluan hakea.



Yläasteen opinto-ohjaajan kanssa väittelin hakuideastani, koska tiesin, ettei tuonne ollut pääsykokeita silloin, mutta hänen mielestään oli. Hän myös kyseli useasti, olenko aivan varma, että haluan muuttaa niin kauas Espoosta. Se muuttaminen kyllä jännitti, mutta ajatus tuon alan opiskelusta oli niin suuri, että se välimatka ei haitannut.

Lopulta tuli yhteishaku, ja hain tässä järjestyksessä noihin oppilaitoksiin:

  1. Koulutuskeskus Salpaus
  2. Hyria
  3. Keuda
Hermoilin ja stressasin kamalasti, että pääsenkö tuonne Salpaukseen. Se oli suurin toiveeni pitkän aikaa, ja voin sanoa, että olisin pettynyt, jos olisin joutunutkin Hyriaan tai Keudaan (myöhemmin kuulin näistä oppilaitoksista vähän huonompia kokemuksia kuin Salpauksesta). Tähän blogitekstiin muuten kirjoitin päiväkirjastani merkintöjä niiltä päiviltä, kun yhteishaun tulokset tuli - tai piti tulla.

Ja Salpauksessa olen tykännyt olla. Sain kavereita, tyttöystävän ja kohta ammatin. Joistakin opettajista en ole kamalasti pitänyt ja jotkut työharjoittelut ovat olleet hyvin haastavia. Mutta hei, tässähän tämä melkein kolme vuotta on mennyt! Sitähän sanotaan, että opiskeluvuodet ovat joidenkin maailman parhaimpia vuosia, ja tuohon voin samaistua. 


perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 2: Harrastuksen onnistumisia ja epäonnistumisia

Tällä kertaa joulukalenteriluukussa ajattelin kertoa onnistuneimman ja epäonnistuneimman kokemukseni rakkaan harrastukseni, mätsäreiden, parissa. Ainahan niitä onnistumisia ja epäonnistumisia löytyy, mutta sitten on ne tietyt, jotka jää päällimmäisenä mieleen. Ja nämä haluan jakaa teidän kanssanne.
Aloitetaan vaikkapa sillä epäonnistuneimmalla kokemuksella. Tällekin osaan nykyään jo nauraa, vaikka silloin ei oikein naurattanut.


9.6.2012, eli monen vuoden takainen tapahtuma. Match show järjestettiin Oinolan koululla, silloisen Nummi-Pusulan (nykyään vain Nummi?) alueella. Minun oli tarkoitus esittää ensimmäistä kertaa itse yksi minun ja Jutan hoitokoiristani, kultainennoutaja Frank. Jutta taas esitti sekarotuisen Remun, joka on samasta perheeestä. Olimme treenanneet viikkoja ja treeneissä Frank toimi kuin unelma, mutta jokaisen koiraharrastajan kohdalla on varmaan käynyt joskus niin, että itse kisatilanteessa se koira unohtaa kaiken mikä on opetettu..

Frank ei suostunut kehässä juoksemaan suoraan, vaan veti minne sattuu. Paikallaan se ei suostunut seisomaan, ja vähän arkaili tuomariakin. Paineet kasvoi, kun meitä vastassa oli nuori kultsuneiti, joka tottakai osasi käyttäytyä paremmin. Liikkeiden aikana Frank joko laukkasi, löntysti tai veti kehän laidalla olleen kiinnostavan nartun perään. Ja kun toisessa kehässä isovillakoira rupesi haukkumaan, Frank päätti osallistua keskusteluun. Viimeinen niitti oli se, kun Frank rimpuili itsensä vapaaksi ja lähti juoksemaan karkuun - tuomari sai Frankin onneksi kiinni. Minua hävetti ja itketti ja ärsytti, ja kehän jälkeen annoin hihnan Jutalle, ja sanoin, että "esitä sä se, mä en enää kehään mene". Jutan kanssa Frank meni nätimmin, ja he sijoittuivat kolmanneksi. Sekin vähän pahensi oloani, koska olen niin kilpailuhenkinen, että ajatus siskoni olevan parempi minua koirajutuissa ärsytti. 

Ehkä stressasin silloin niin paljon, että Frank stressaantui myös. En tiedä. Kokemushan sekin oli, ja jokainen, joka Frankin tuntee, tietää, että Frank on vähän puupää. Frank vetää aina omia kuvioitaan kehässä. Hassu <3


---


Ja ehdottomasti onnistunein kokemukseni mätsäreistä tapahtui 3.9.2016 Keravalla eli muutama hassu kuukausi sitten. Ensimmäistä kertaa ikinä voitin Remun kanssa mätsärissä oman luokkansa (SIN1), ja pääsimme BIS-kehään. Pelkästään se BIS-kehään pääseminen oli minulle iso juttu, koska en ole ikinä aikaisemmin sinne päässyt, ja muistaakseni muutama vuosi sitten otin tavoitteeksi, että aion päästä sinne. Remun kanssa se vihdoin tapahtui, ja oloni oli sanoinkuvaamattoman onnellinen. 

Ja se vielä siihen pääse, että sijoituimme BIS2! Eli Remu oli koko mätsärin toiseksi kaunein koira, sekä ainoa sekarotuinen, joka sijoittui BIS-kehässä. Siinä oli jo niin monta ilon aihetta, että koko automatkan takaisin kotio hymyilin ja tärisin ja höpötin onnellisena siitä Tytön kanssa (joka oli mukana). 
Kyseisestä mätsäristä kirjoitin enemmän täällä, käy tsekkaamassa!

Nämä ovat ehdottomasti isoimmat kokemukset mätsäreistä, jotka ovat jääneet mieleeni. Molemmista hyviä fiiliksiä on jäänyt näin jälkeenpäin, ja onhan se jokainen kokemus aina omanlaisensa kokemus. Ja jokaisesta oppii aina uutta! Sekä koirasta, että itsestään. Hmm, tulipa hyvä mieli, kun mietti näitä. 

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukalenteriluukku 1: Joululahjatoiveet

Aloitetaan blogin joulukalenteri avaamalla luukku 1, joka koskee tämän joulun lahjatoiveitani. Viimeisimpinä vuosina en ole osannut oikein enää mitään tiettyä toivoa joululahjaksi (minulla on myös synttärit lähellä joulua, joten yhtä lailla synttärilahjatoivekyselyihin on hankala vastata), vaan olen yleisesti toivonut jotain. Ja nyt kun keväällä olisi tarkoitus muuttaa omilleen, joululahjatoiveeni koskevat enemmän sellaisia asioita, jotka tulisivat käyttöön uudessa kodissani, mutta en siltikään toivo mitään "yhtä ja tiettyä". Kokosin kuitenkin jonkinlaisen kollaasin lahjatoiveistani.


Rahahan on sellainen asia, jota varmasti jokainen toivoo enemmän tai vähemmän (lapset nyt vähemmän, mutta puhutaan minun ikäisistäni). Sille nyt aina löytyy käyttöä. 
Muumimukeja olen keräillyt rippi-iästä lähtien, ja nytkin niitä löytyy paljon. Mutta ei muumimukeja voi koskaan olla liikaa, heh...
Baby lips -huulivoiteet ovat ihan must have. Huuleni rohtuvat ja kuivuvat tosi usein, ja näitä käyttämällä olen saanut pidettyä huulieni kunnon hyvänä. Minulta löytyy noita tällä hetkellä vain kaksi tai yksi, mutta silti nämä tulevat lahjatoivelistalleni. 
Lahjakortit on siitä käteviä, että niillä voi itse päättää, mitä haluaa ostaa. Mielestäni helpompaa kuin ostaa jotain tavaroita, jotka eivät sitten saatakkaan olla saajan mieleen. 

En tosiaan eritellyt että mitä lahjatoiveita minulla olisi kotiini liittyen, koska en osaa sanoa mitään tiettyjä asioita, mitä haluaisin. Eikä asialla niin kiirekkään vielä ole, kun siihen muuttamiseen on niin monta kuukautta. Siitä kuitenkin olen joillekin jo puhunut, että "no jos sä haluut jonkun lahjan hankkii ni joku käyttöön menevä tai sellaine mikä tulis mun kotiin sitte".

Vuosi muutama sitten toivoin aina ensisijaisesti jotain yhtä isoa juttua lahjaksi, mutta nyt en, koska en koe tarvitsevani mitään sellaista. Tuollaiset pienemmät jutut on enemmän mieleeni.

Mitä sinulle kuuluu?

Milloin viimeksi joku on sinulta kysynyt tuota? Tai milloin viimeksi olet itse kysynyt tuolta joltain? Jos et muista, että milloin, niin men...