sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Hiirten terraarioiden siivoamisen portaat

Minulta toivottiin postausta, jossa kerron, miten siivoan hiiriemme terraarioita. Omalle kohdalleni sellaisen siivoamisesta on kehittynyt tietynlainen järjestys, miten siivon ja mitä siivoan, milloin siivoan, KUN siivoan. Tekee homman niin paljon helpommaksi, kun on tietty järjestys, miten etenen terraarion siivoamisessa. Ja itseasiassa terraarioiden siivoaminen on todella TODELLA rentouttavaa! Ette saa tällä kertaa kuvia, mutta toivottavasti jaksatte tätä tylsää tekstiä lukea senkin edestä. ;)

1. Hiiret pois

Ensiksi aloitan siivoamisen aina hiirten siirtämisellä terraariosta pois. Hiiret menevät Faunaboksiin, ja Faunaboksi taasen jonnekkin kissan ulottumattomiin (Toora saattaa kiusata muuten hiiriä). Kuitenkin sellaiseen paikkaan, josta boksi ei voi pudota tai kaatua, eikä Toora pääse käsiksi boksiin tai hiiriin. 

2. Ja sitten tavarat vit...pois

Pesämökit, juomapullot, kiipeilytavarat, herkkutikut... Kaiken muun, PAITSI pahviset jutut, heinän, ruuat ja pohjamateriaalin kerään pois, ja pesen ne keittiössä (en tietty herkkutikkuja pese. Maalaisjärkeä saa käyttää). Meillä on eläinten tavaroiden pesuun oma tiskiharja ja kuivaamiseen oma pyyhe. Keraamiset kipot, juomapullot yms. pesen Fairylla ja kuumalla vedellä, puisia juttuja en pese ikinä sillä, vaan pelkästään kuumalla vedellä. Puu kuitenkin imee sitä pesuainetta itseensä, siksi en niihin käytä Fairya. Jos puinen tavara on hyvin sontainen, heitän sen vaan pois. Tavarat jäävät kuivumaan niille tarkoitetun pyyhkeen päälle keittiöön. 

Joka siivouskerta en pese puisia tavaroita kuumalla vedellä, sillä kun puhdistetussa terraariossa on jotain, joka tuoksuu hiiren nenään sen omalta, hiirelle ei tule suuri tarve merkkailla heti terraariota uusiksi kokonaan. Puiset tavarat pesen vähän harvemmin, tai sitten jätän yhden sellaisen pesämökin pesemättä, ja muut pesen.

3. Käydään käsiksi pohjamateriaaliin

Pohjamateriaalin, syödyt tai virtsaiset pahvit sekä ruuan jämät heitän suoraan jätesäkkiin. Meillä on käytössä 200l jätesäkkejä, joihin siivoamme aina nuo sotkut, ja kun säkki on tarpeeksi täynnä, se viedään roskiin (nuo säkit ovat niin heppoisia, että kun tyhjentää muut roskat sieltä roskakatoksen pönttöihin, itse pussikin pitää saman tien heittää pois, kun menee hajalle). Jos siivoan ihan kunnolla, imuroin loput roskat terraariosta, mitä en saa lapiolla tai rätillä otettua pois. Sellainen normaali viikkosiivous ei vaadi imurointia, mutta jos esimerkiksi vaikka eläin vaihtuu terraariossa, sinne on kuollut eläin tms niin sitten panostan hieman enemmän siivoamiseen.

4. (Vapaaehtoinen) Nyt heiluu rätti ja pesuaine!

Mikäli terraario haisee vahvasti, siellä vaihtuu eläin/tulee uusia eläimiä, sinne on kuollut eläin tai esimerkiksi joku on löysällä vatsalla, terraario pestään. Keyet muoviboksit pesen kuumalla vedellä ja Fairylla suihkussa, mutta painavat lasiterraariot hinkkaan mikrokuitupyyhkeellä ja laimennetulla pesuaineella. Tämä ei ole tarpeellinen juttu, mikäli kyseessä on vain basic viikkosiivous, mutta toisinaan tähän joudun em. syistä myös turvautumaan.

5. Uusi puhdas pohja - ja puhtaat tavarat

Mikäli olen hinkannut pesuaineella terraarion, odotan, että pesuaine (laimennettu!) kuivuu kokonaan ennen uuden pohjamateriaalin laittamista. Suihkun kautta käyneet muoviboksit kuivaan pyyhkeellä kauttaaltaan. Noihin terraarioihin minulla ei ole erikseen omia pyyhkeitä, sillä kuivaamisen jälkeen pyyhkeet lentävät pyykkikoriin suoraan.
Uutta pohjamateriaalia laitan aika reippaasti. Sitten laitan myös uudet heinät, (mahdollisesti pestyt) kopit, tikkaat, oksat, yms, uudet ruuat, vesipullot ja pahvilaatikkoja, vessapaperirullia sekä muita vastaavia. Laitan yleensä myös talouspaperia, siitä hiiret tekevät pesän.

6. Ready. Hiiret takaisin

Tämän kaiken jälkeen laitan hiiret yksi kerrallaan takaisin terraarioon, mutta suoritan jokaiselle terveystarkastuksen ennen sitä. Viikoittain pyrin tekemään jokaiselle perusteellisen terveystarkastuksen, ja tässä vaiheessa se onnistuu hyvin.

Korostan sitä, että siivoaminen on paljon mukavampaa, kun on joku tietty järjestys, miten siivota. <3

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

DIY - Kesyhiirten herkut

Ensimmäistä kertaa ikinä tein itse meidän kesyhiirille herkkuja. Katsoin erilaisia ohjeita Googlesta, ja sovelsin niistä sitten omanlaisen ohjeen. Nämä reseptithän on muokattavissa hyvin erilaisiin versioihin, ja voit käyttää esimerkiksi joitain vihanneksia tai hedelmiä myös. Tämä oli minulla lähinnä sellainen testihomma, ja onnistuihan se hyvin.

TARVIKKEET
- 1/2 dl vettä jos käytät tölkkimuodossa olevaa märkäruokaa
- 3dl vehnäjauhoja
- 1/2 dl kaurahiutaleita
- 1rkl auringonkukansiemeniä
- 10kpl isoa kuorittua mantelia
- Rapsiöljyä
- Kissan- tai koiran märkäruokaa n. 200g



1. Laita uuni lämpeämään +200 asteeseen. Sekoita märkäruoka, vesi ja vehnäjauhot. Minä käytin kissan tölkkiruokaa, ja jouduin käyttämään hieman vettä, jotta sain tölkkiruuan koostumuksen sellaiseksi "mössöksi". Jos siis käytät sellaista märkäruokaa, jonka koostumus on ihan mössöä, vettä ei tarvita tässä vaiheessa. Tölkkiruuan tms. kanssa vesi on tärkeämpi, jotta koostumus muuttuu.

2. Raasta tai murskaa viisi mantelia jauhoksi (minä käytin raastinta), ja paloittele toiset viisi mantelia paloiksi. Lisää nämä, pieni määrä rapsiöljyä sekä auringonkukansiemenet taikinaan ja sekoita.





3. Jos taikina tuntuu liian kostealta ja meinaa jämähtää kulhon reunoihin kiinni, lisää vehnäjauhoja. Jos taikina taas muuttuu kokkareiseksi ja kuivaksi, lisää vettä. Taikinan tulisi muistuttaa piparkakkutaikinaa.

4. Jauhota alusta, ja kaada siihen taikina. Pyörittele taikinasta iso pallo. Jauhojen määrää tässä vaiheessa ei voi liikaa korostaa; taikina ei saisi jäädä käsiisi kiinni (jos jää, lisää jauhoja). Taikinan voit nyt joko kaulita tasaiseksi leveäksi laataksi, tai käsin painella sitä. Laatta ei saa olla kovin paksu, mutta tässä voi itse päättää, minkä paksuiseksi haluaa sen jättää.



5. Leikkaa veitsellä neliön muotoisia paloja, ja laita ne leivinpaperille pellin päälle. Palojen ei tarvitse tietenkään olla symmetrisiä, kun ei ne kesyhiiret sellaisiin kiinnitä huomiota... ;) Riippuen siitä, minkä kokoisia paloja teet, herkkuja tulee 1-2 pellillistä.



6. Laita pelti herkkuineen uuniin, ja anna sen olla siellä n. 15-20 min. Ensimmäisessä pellillisessä meni uunissa 30min, ennenkuin herkut olivat tarpeeksi kovettuneita, toisessa pellillisessä riitti 15min. (Tässä vaiheessa keittiön täytti iiiiihana kissanruuan tuoksu...yh...)



7. Herkut ovat hyviä siinä vaiheessa, kun koitat kynnellä/hammastikulla koputtaa herkun pintaa ja se tuntuu kovalta. Jos pinta on vielä pehmeä, kannattaa antaa herkkujen olla uunissa vielä jonkin aikaa. Herkkujen väri ei juurikaan uunissa ollessa muutu, joten sen perusteella on erittäin hankala sanoa, milloin ne ovat valmiita.

8. Anna herkkujen kuivahtaa huoneenlämmössä leivinpaperilla 30min-1h, ja tadaa!



Täällä oli kaikki hiiret ihan kikseissä noista herkuista. <3 Herkkuja tuli eri kokoisia, joten en aina anna 1kpl/hiiri, vaan välillä vaikka 1kpl/2 hiirtä tai vastaavaa, sillä joistakin herkuista tuli hyvin isoja kooltaan. Joka päivä en tule noita antamaan, mutta silloin tällöin. Ja parasta itsetehdyissä herkuissa on se, että tietää tasan tarkkaan, mitä ne sisältää.

Joku vahti keittiössä herkkujen valmistumista, ja Toora myös testasi yhtä herkkua (kun otti sen omin luvin), maistui.


perjantai 3. marraskuuta 2017

Hyvää matkaa rakas Kilu


Tätä päivää olen pelännyt eniten. Mahan pohjassa tuntuu ilkeältä. Rakas oma ensimmäinen kesyhiireni, koko meidän kesyhiiriporukan vanhin herra, Kilu, siirtyi tänään vihreämmille niityille silmätulehduksen uuvuttamana.
Kilu oli ensimmäinen ikioma karvallinen nelijalkainen lemmikkini. Muistan, kun olin työharjoittelussa koulullani, ja siellä oli ruokahiirikasvatus. Kävi pieni ex tempore-ajatus, että mitä jos hankkisinkin sieltä hiiren. Kilu kiinnitti huomioni, kun katsoin poikia; se oli pienin, mutta myös kuvioinniltaan kiva. Kilu oli tosin myös hyvin arka, mutta se ei lähtenyt villisti juoksemaan kädelläni. Kilu tuli jäädäkseen. Tyttö muuten sai nimetä Kilun; ja siitä tuli Kilu.

Vauvakuva Kilusta, ensimmäinen kuva ikinä <3
Kun muutin omilleni, Kilusta oli seuraa. Koska minulla ei ollut muita lemmikkejä, ja asuin yksin, ilman Kilua olisin tullut aika hulluksi kotona. En ollut vielä missään työssä, ja olin juuri valmistunut, olin siis aika paljon kotona yksin. Olin tottunut meteliin lapsuudenkodissani (koska pikkusisaruksia kuitenkin oli muutama), yksin ollessa sitä meteliä ei ollut. Kilu kuitenkin piti ääntä, joten se rauhoitti minuakin, kun ei ollut niin aavemaisen hiljaista.

Kilun innoittamana Tyttökin hankki oman poikahiiren, sitten hankimme tyttöjä ja teimme poikueita. Opimme kesyhiiristä kokoajan lisää, perehdyimme niiden väreihin ja eri ruokintatyyleihin ja yksiöni rupesi täyttymään terraarioista ja bokseista. Mietimme minkälaisia värejä tulisi tietyistä yhdistelmistä, ja mistä lainaisimme lainauroksia astutuksiin. Kilun innoittamana.

Vanhuus ei tietenkään tule yksin, ja silmätulehdus rupesi vaivaamaan. Ensin silmien rähmimisellä, sitten silmien turpoamisella. Koska kuitenkin kyseessä oli jo 9kk ikäinen hiiri (kesyhiiren keskimääräinen elinikä on 1v-2v), en nähnyt tarpeelliseksi hakea sille antibioottikuuria. Mistä sitä tietää, vaikka se olisi pian jo saanut kasvaimen tai vastaavaa. Totesin, että paras mahdollinen tekoni sille siinä vaiheessa oli päästää se Manolon ja Heitan luo pilvien päälle.



Kilusta onneksi jäi meille sen poikaset, poika Hypno ja tytär Apila. Ja minulla on suunnitteilla teettää marraskuussa pentue Apilalla. Kilun linja jatkuu siis. Apila on kyllä ihan kuin isänsä, luonteeltaan samanlainen, kuin mitä Kilu oli nuorempana. Säpsäkkä, tiukkapäinen, hyvin paljon luonnetta omaava. Iskän tyttö. <3


Kilun terraario on vielä siivoamatta. Siellä on heinät, mökit, kuivikkeet, ruuat. Jopa vesipullossa on vesi. Mutta niiden siivoaminen saa odottaa vähän aikaa.

Hyvää matkaa Kilu. Ikävä on ihan hirveä. Kiitos.


maanantai 30. lokakuuta 2017

Ravintolisät Tooran raakailuun

Tooran kanssa olemme siirtyneet niinkutsutusti 50/50-ruokintaan, jossa puolet ruuasta on nappulaa ja puolet lihaa. Aluksi syötimme Tooralle vain teollista ruokaa, mutta kiinnostus raakailuun nostatti siipiään, ja omasta mielestäni raakaruokinta on parempi vaihtoehto kissalle (ja koiralle) kuin vain teollinen ruoka. Tästäkin on mielipiteitä, mutta tämäpä on omani.
Tällä hetkellä Toora syö kolmesti päivässä. Se saa aamulla raakalihapullan, päivällä nappulaa (syötämme Purenaturalin Cat Sterilized Adult Chicken-ruokaa) ja illalla ennen nukkumaan menoa uuden raakalihapullan. Nyt tosin koitamme välillä korvata pullan esimerkiksi jäisellä kanankaulalla, jauhelihalla tai vastaavalla. Myöskin ainoa lisä tällä hetkellä on Nutrolinin Kissa-öljy. Ja iloinen yllätys oli se, että Toora ei itseasiassa ole kamalan nirso, ja se taas helpottaa tätä raakailua, kun voi tarjota erilaisia lihoja ja Toora mielellään ne syö.

Myös 50/50-ruokintaan tarvitsee kissa ravintolisiä, sillä ne eivät täyty kokonaan tuolla ruokinnalla. Emme ole antaneet muita lisiä vielä, sillä olemme vasta testailleet ja katsoneet, syökö Toora lihaa edes ollenkaan. Pikkuhiljaa olemme nappulan määrää hieman vähentänyt, ja nyt ne lisien otto ruokintaan mukaan tulee ajankohtaiseksi.
Kuten varmasti jokainen raakailun aloittaja, itse olin täysin ulapalla, että mitä lisiä Toora tarvitsee, kuinka paljon, miten usein ja sitä rataa. Onneksi ystäväni auttoi, sillä hänen kissansa syö käsittääkseni pelkkää raakaruokaa, ja hän oli perillä noista lisistä. Hänen avustuksellaan siis pohdin, mitä aion Tooralle antaa. Ja tähän lopulta päädyin:

- ADE-vitamiinit ja omegat: Möllerin kalanmaksaöljy
- Jodi: Islamer merilevä
- Sinkki: Biozink
- Kalsium: Aptus Calphosum
- B-vitamiini: BE-liuos

Ystäväni antaa samoja lisiä omalle kissalleen, ja koska noita lisävaihtoehtoja on oikeasti ties kuinka paljon, totesin, että samoja lisiä minäkin käytän - ainakin voin olla 100% varma, että nämä ovat juuri sopivia lisiä.
Nyt marraskuussa hankin nuo, ja katson, kuinka maistuvat Tooralle. Tuosta BE-liuoksesta on puhuttu, että se ei välttämättä kaikille kissoille maistu (enkä yhtään ihmettele, omaankin nenään se haisee aika kamalalle), mutta muut täytyisi olla sellaisia, että menevät alas ongelmitta. Ideaali tilanne olisi se, että saisin päivän lisät annettua Tooralle aamuruualla (ei tarvitsisi Tytön iltaruualla tapella niiden kanssa, kun hän ei tästä oikein hypi innoissaan, vaikkakin ymmärtää pointtini), mutta sehän onkin eri asia, että suostuuko Toora niitä kaikkia syömään. Välillä olen tuota Nutrolinia joutunut antamaan osan aamulla ja osan illalla, kun ei ole suostunut syömään koko öljyannosta aamulla ruuassa. Jos joudun samojen ongelmien kanssa taas painimaan, niin sitten jätän vaikka iltaruualle semmoisen tai semmoiset lisät, jotka Tytön on helppo annostella ruuassa. Arkisinhan minä kaikista ruokinnoista vastaan, kun Tyttö on koulun asuntolalla, mutta viikonloppuisin hän osallistuu myös, kun tulee kotiin.

Annosmäärät lisistä olen jo laskenut, ja sekin ystävän opastuksella, joten ei sen kohdalta enää mietitytä mikään. Miksi nämä lisät sitten? Lihasta kissa ei saa tarpeeksi tai ollenkaan niitä kaikkia, mitä se tarvitsisi, joten ne on pakko antaa ravintolisänä. Ja haluan kuitenkin, että Toora voi mahdollisimman hyvin - sen voi taata parhaiten täydellisesti suunnitellulla ruokavaliolla.
Nyt kun ruokinta on lisien kohdalta suunniteltu, olen enemmän jopa innoissani. Toivottavasti tuo paskatassu nyt vaan suostuisi sitten syömäänkin ne lisät, ettei tarvitsisi niiden kanssa tapella.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Tarina tatuoinnin takana

Miettinyt ja pohtinut tätä tekstiä monta kertaa. Aina tyhjentänyt luonnoksen ja aloittanut uudestaan kirjoittamaan. Kuitenkin vasta nyt sain sen kokonaan aikaiseksi.
Elokuun alussa otin tatuoinnin. Ja tässä tekstissä ajattelin kertoa sen, miksi otin juuri tämän tatuoinnin ja mitä se merkitsee minulle. You ready?

Oikeassa kädessäni on sisäpuolella tatuoitu teksti "Mene minne vain elämäsi edestää". Kun toisen tatuoinnin ottaminen tuli ajankohtaiseksi, halusin tekstitatuoinnin - mutta se, mitä halusin iholleni tatuoida, olikin toinen juttu. Halusin tekstin merkkaavan jotain minulle. Halusin sen olevan jostain minua kiinnostavasta asiasta, vaikka sitaatti sarjasta tai tekstinpätkä kirjasta. Ja hah, vaikka se oudolta kuulostaa, niin löysin sitaatin sellaisen dvd-sarjan tunnusmusiikista kuin Ginga Densetsu Weed.

Kyseinen sarja on siis kaikkien tuntemalle Hopeanuolelle niinsanotusti jatko-osa, joka kertoo Hopeanuolen pojasta Weedistä. Ai miksi siitä tuli tatuointi? Odottakaas, niin selitän.
Pienempänä olin erakkoluonteinen lapsi. Tykkäsin leikkiä mielummin yksin kuin muiden kanssa. Välitunneilla koulussa olin mielummin omassa seurassani. Olisin päässyt toki muiden leikkeihin mukaan, mutta en halunnut; halusin aina olla enemmän yksin. Yksi asia, mikä harmitti silloin, oli se ettei minulla ollut mitään "omaa juttua". Muut ratsastivat, harrastivat jalkapalloa tai tanssia mutta minulla ei ollut sellaista. Ja siksi, koska en löytänyt omaa juttuani.
Yksi joulu sain koko Weed-sarjan joululahjaksi. Ja se oli menoa se. Katsoin sarjan monta kertaa läpi, ja löysin siitä oman juttuni. Opiskelin sarjan koirien sukupuut ulkoa (vielä näin 19-vuotiaanakin muistan ne), kirjoitin tarinoita että mihin suuntaan sarja olisi voinut jatkua, leikkini koskivat lähinnä sarjan tapahtumia ja näin paljon unia niistä. Kaiken lisäksi innostuksestani kerroin koulussa, ja välitunneilla sekä vapaa-ajalla rupesin leikkimään kavereiden kanssa esittäen sarjan koiria. Myöhemmin löysin siihen liittyvän harrastusporukan ja foorumin, jonka aktiivinen käyttäjä tänäpäivänäkin vielä olen. Lähes koko elämäni siitä alkaen tähän päivään asti sisälsi Weed-sarjaa. Joku muu lapsi saattoi katsoa sarjan vain sarjana, mutta minä mietin jo ensimmäisellä kerralla tarkasti asioita, mitä koirat sanoivat toisilleen, ja pistin ne mieleeni. Kun sarjaa miettii syvällisemmin, huomaa, että se on täynnä elämänohjeita. Vaikka kyseessä onkin "vain" Hopeanuolesta jatko-osa.

Koska se on omalla tavallaan osa elämääni, halusin siitä sitaatin. Halusin suomenkielisen, koska englanninkieliset tekstitatuoinnit on niin last season. Sarjan repliikeistä mikään ei kuitenkaan iskenyt. Ajattelin, että käännän sarjan tunnusmusiikin suomeksi, ja katson, löytyisikö siitä joku kiva kohta.
Ja löytyi. Juurikin tuo lause mikä kädessäni nyt on.

"Älä koskaan luovuta
Kestä ja taistele!
Saa totuus eri paikoista
Mene minne vain
elämäsi edestää"

Lue sanat ja kuuntele musiikki tästä.

Tuo on muuten herättänyt kysymyksiä."Mitä edestää tarkoittaa?". Noh, se saattaa kuulostaa hassulta. Mutta juuri noin sen halusin, juuri tuollaisena. Edestää on synonyymi sanalle johdattaa tai vie. Tuo teksti on minulle sellainen omanlainen muistutus, että jos mahdollisuuksia tulee, niistä kannattaa ottaa kiinni. Ne saattavat poikia hyviä tai huonoja asioita. Ja vaikka huonojakin, niin sitten niistä oppii ja on taas hieman viisaampi. Että täytyy uskaltaa heittäytyä mukaan, eikä elää liian turvallisesti neljän seinän sisällä. Sitä olen tehnyt tarpeeksi. Nyt haluan muistuttaa itseäni siitä, että täytyy osata päästää niistä turvallisista rajoista välillä irti - ties mitä elämä tuokaan tullessaan!

Tatuoinnin otin sellaisessa yrityksessä kuin Black Miller Design ja itse tatuoiminen ei kestänyt kuin ehkä 20min. Paljon vähemmän kuin ensimmäinen tatuointini. Tatuoija Milla oli ihan supermukava, ja voin suositella häntä lämpimin sydämin.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Best-In vs. Maukas

Toora tuli meille niin yllättäen, että ollessani Mustissa&Mirrissä koitin etsiä nopeasti jonkun hyvän ruuan, jolla aloittaa sen ruokinta. Luottamusta herätti Brit Premiumin Kitten -nappulat & -märkäruokapussit. Sisältö kuulosti hyvältä eikä ne ollut edes hinnalla pilattuja. Ja se oli sellainen ruoka, jota Toora söi.
Haluamme kuitenkin Tytön kanssa siirtyä aina vähän parempaan ruokintaan, asteittain. Siksi ostimme Citymarketista Best-In Mirrin murkinapötkön, joka oli siis täysravintoliharuoka. Ajattelimme, että aloitamme sillä jotta voisimme pikkuhiljaa siirtyä kunnon pötköruokiin. Tuo kyseinen ruoka vaikutti taas hyvältä. Ei nyt aivan maailman paras ravintosisällöltään, mutta kelpaisi märkäruuan ja nappulan ohella.
Toorahan ei sitä pelkiltään suostunut syömään ollenkaan. Se piti muussata tosi hyvi märkäruokaan, että Toora söisi. Loppujen lopuksi Toora nirsoili jopa sen märkäruuan suhteen, jos sitä makkaraa oli siinä, ja söi vaan nappuloita. Ja me vain ajattelimme, että ehkä tuo pötkö on sille niin uutta, että kestää, ennenkuin Toora tottuu.
Tänään kävimme ostamassa Mustissa&Mirrissä Maukkaan sika-nautajauhelihapötkön, sekä Pure Naturalin Kitten Duck -kuivanappulaa. Kotona annoimme suoraan ruokakuppiin palasia Maukasta, ja Toora rupesi syömään niitä välittömästi! Olimme Tytön kanssa molemmat ihan yllättyneitä.

Kun vertaa molempien pötköjen ravintosisältöjä, huomaa, että Maukas on kyllä parempi verrattuna Best-Iniin. Olen alle myös laittanut kuvat molemmista ruuista; kumpi näyttää paremmalta sinun silmään? Täysin pelkkänä ruokana sellaisenaan tuo Maukaskaan ei ihan sovi, sillä kuten näkyy, siinä on turhiakin asioita (keuhkoja ja henkitorvia) joista kissa ei hyödy, mutta Toora saakin ohella tuota laadukasta nappulaa, ja tällä pötköllä vasta totuttelemme tämäntyyppiseen ruokintaan. Myöhemmin voi siirtyä jo muihin pötköihin.

Best-In Mirrin murkina: "suomalainen sian- ja naudanliha ja elimet, vesi, soijarouhe, grahamjauho, silakka, kivennäisaineet, suola."

Maukas sika-nautajauheliha: "naudanliha ja -keuhkot, sianliha,-keuhkot ja -henkitorvi."



Suosittelen teitä muitakin vähän miettimään, minkälaista ruokaa annatte lemmikillenne. Kun ruoka on hyvää, lemmikki voi hyvin. Älkää katsoko hintoja ruuan suhteen; halpa ei voi aina olla hyvää. Raakaruokinnassa se onkin sitten hieman eri asia. 
Nappulat vaihdamme näillä näkymin kokonaan Brit Premiumista tuohon Pure Naturaliin. Märkäruoka? Emme tiedä vielä, mitä teemme sen suhteen. Todennäköisesti vaihdamme siitäkin pois, koska laadukas liha korvaa kyllä sen. Jää nähtäväksi.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Poikaset lentävät pian pesästä

Paljon on ehtinyt tapahtua. Mistä edes alottaisin?
Minnien ja Kilun poikaset ovat huomenna neljäviikkoisia. Pojat ja tyttö & Minnie on erotettu viikon alussa omiin porukkoihinsa, myöskin loishäädöt poikasille on tehty jo kahdesti. Kahden viikon päästä osa poikasista alkaakin muuttaa kohti omia kotejaan. Vaikka nuo ovat "vain" hiiriä, nyt jo hieman kirpaisee ajatus niistä luopumisesta. Ilmeisesti joillakin kasvattajilla nuo ensimmäisten kasvattien poisantaminen vähän tuntuukin ikävältä :D... Onneksi tiedän, minkälaisiin koteihin poikaset menevät ja kahden omistajan kanssa olen usein yhteyksissäkin. Ja kaksi poikasista jää kuitenkin meidän luoksemme.
Kaikista poikasista ei ole uusia kuvia nyt, mutta laitan kahden viikon takaiset kuvat vauvoista, kun olivat n. 14vrk.

"Batman", muuttaa Poriin

"Hypno", jää meille

"Lemppari", muuttaa Hämeeseen

"Sakura", jää meille

"Siima", muuttaa Vantaalle

Siima ja Lemppari ovat aivan isänsä näköisiä turkin ja nahkaisuuden perusteella. Batman on perinyt äitinsä turkin värin. Siitä, mistä Batmanin turkki tai Hypnon turkki tai sen väri tulee, ei ole mitään hajua. Kilun ja Minnien taustoista ei kyllä tiedäkään oikeastaan mitään, niin siellä suvussa saattaa olla vaikka ja mitä.

Meidän lemmikkimäärä on myös kasvanut hieman erilaisemmalla nelijalkaisella. Pitkään pohdittuamme ajattelimme Tytön kanssa hankkia kissan. Ja tästä kiitos Anopille (joka auttoi meitä löytämään nykyisen kissamme) sekä Äidille (joka meni Tytön kanssa hakemaan kissan meille). <3 Perheessämme on kohta kaksi viikkoa asunut oranssivalkoinen maatiaiskissanpentu Toora. Toora on erittäin utelias ja ihmisrakas pentu, joka jo heti ensimmäisestä illasta lähtien tajusi hiekkalaatikon idean ja joka on aina mukana kaikessa tapahtuvassa. Ensimmäinen yökin meni Tooralla hyvin - mitään ei itkeskellyt tai valitellut, vaan nukkui jalkopäässäni lähes koko yön.
Toora on todella äänekäs. Se ilmoittaa kyllä, jos on nälkä, täytyisi leikkiä tai jos hiekkalaatikko vaatisi puhdistamista. Narussa roikkuvat lelut on ihan pop. Kaikkia ihmisiä moikataan reippaasti, ja syliin kiivetään hyvin oma-aloitteisesti. Tuossa pennussa ei ole mitään negatiivista, pakko sanoa! Hieman yli luovutusikäisenä tuli meille, ja se nähtävästi oli sopiva ikä.
Kun Tyttö on koulussa, olemme hiirien ja Tooran kanssa keskenämme. Hiiret kiinnostavat Tooraa, mutta aiomme opettaa sen siihen, että hiiret ovat kavereita eikä eläviä semmoisia syödä. Hiiriä saa katsella, ja niitä saa haistella, mutta hyökkiä tai syödä ei.

Juuri nyt on hyvä olla. Yhteisen kissan hankkiminen oli uusi askel meille, minulle ja Tytölle. Ihanaa on, että olemme aika samaa mieltä kaikista asioista, jotka Tooraan liittyvät.

torstai 24. elokuuta 2017

Meillä on pieniä peniksiä

Ja vihdoin niin kävi, että toisen astutusreissun jälkeen (ensimmäisellä ei napannut) Minnie tuli kantavaksi ja synnytti 20.8.-21.8. välisenä yönä (todennäköisesti maanantain puolella) yhdeksän pientä poikasta. Minnien paino viimeisimpinä tiineyspäivinä oli siellä 50g, kun ennen tiineyttä se painoi 30-31g, joten kyllä mahan kasvun huomasi. 
Minnie hoitaa poikasiaan tosi hyvin! Ei ole listinyt yhtäkään poikasta itse, joka kertoo siis sen, että kaikki poikaset ovat olleet terveitä. Uskon, että kyllä hiirimamma poistaa poikueesta ne, jotka eivät kykene elämään, ovat sairaita tai vastaavaa. Mutta ottaen huomioon kuitenkin sen, että hiirinaaraalla on vain kahdeksan nisää, poikasia täytyi karsia. Yleensä suositellaan, että mammalle jätetään 3-5 poikasta, sillä liian suuri poikasten määrä rasittaa naarasta ja maitoa ei välttämättä riitä kaikille. Luonnossa hiiri karsisi itse näin poikuetta pienemmäksi, mutta lemmikkiolosuhteissa ihmisen täytyy auttaa. Yhden vuorokauden iässä karsin kaksi pienintä poikasta, ja nyt äsken kaksi vielä pois. Eli nyt sinne jäi viisi poikasta. Voi kuulostaa rajulta, mutta täytyy nyt ajatella vähän mammaa.

Mielenkiinnolla odotamme, minkälaisia poikasista kasvaa. Kolmella poikasella on kiharat viikset, jotka merkitsevät sitä, että niille tulee Minnien tyylinen fuzzy-turkki. Kahdella poikasella on suorat viikset. Viiksethän voi poikasilla kuitenkin pudota ensimmäisten viikkojen aikana (esim. karvanakuilla on syntyessä viikset, mutta ne putoavat sitten pois. Kilu on karvanaku), joten voi olla, että sieltä tulee viiksettömiäkin. Pigmentit ovat vaihtelevia poikasilla, ja jokaisella on tummat silmät. Selvittelemme Tytön kanssa vielä tarkemmin poikasten sukupuolia, mutta nyt on epäilys, että poikueessa olisi neljä poikaa ja yksi tyttö.

Minniellä on 24/7 tarjolla ruokakupissa ruokaa, tottakai Versele-Laga Rat & Mouse Completea, mutta myös hieman Altrominin kasvatuspellettiä. Lisäksi se saa joka ilta hieman tuoreruokaa, ja joka ilta omaan ruokakuppiin sille laitetaan teelusikallinen laktoositonta ja maustamatonta kermaviiliä kalsiumin lähteenä. Viili vaihdetaan joka ilta. Vitamiinitippoja löytyy juomavedestä. Eli ruokinta on nyt kohdillaan. Vitamiinitippoja todennäköisesti tarjoan vieroitusikään asti; mikäli tuolla tosiaan on vain yksi tyttö, se saa jäädä meidän laumaan. Silloin vieroitan sen Minnien kanssa tyttöjen terraan, ja jäljelle jääneet pojat saavat olla keskenään. Ainakin kaksi poikaa on nyt alustavasti varattu.

1

2

3

4

5

Koko konkkaronkka. <3

tiistai 8. elokuuta 2017

R.I.P. Manolo

Ensimmäinen hiiri on poistunut pilvien päälle. Tytön oma Manolo nukahti hetki sitten ikiuneen, vain seitsemän kuukauden iässä. Toisaalta onhan sekin jo korkeahko ikä kesyhiirelle.
Manololta löytyi eilen ilmeisesti eturauhasten kohdalta kasvain, joka oli yön aikana kasvanut lisää. Soittelin eläinlääkäriasemille aamulla, ja siellä moni sanoi, että turha edes leikata, koska jos sen kasvu on noin aggressiivista, niin kyllä se kasvain kasvaa takaisin (toki Evidensiasta sanottiin, että "tuo ihmeessä näytille, voidaan ottaa testejä", yllätys). Vaihtoehtona oli siis joko tuo todennäköisesti turha leikkaus tai lopetus.
Hieman surku, sillä Tytön oli tarkoitus kuun lopussa yhdistää Manolo ja toinen tytöistä (Minnie on Kilun kanssa yhdistettynä, edellisellä kerralla ei tullut poikasia, joten nyt yritetään uusiksi). Uuden poikahiiren etsiminen on pikku hiljaa hänellä työn alla kuitenkin.

Nuku rauhassa pieni hiirienkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin hiirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.



lauantai 22. heinäkuuta 2017

Aikuisten ystäväkirja

Muistatteko, kuinka nuorempina (ainakin 1990-luvulla syntyneiden lapsien nuoruudessa tämä oli hittijuttu) ostettiin omia ja täytettiin kaverien ystäväkirjoja? Muistan, että minulla oli ainakin useampi niitä (ensimmäinen oli sellainen, minkä kannessa oli beaglen pentuja), ja niitä oli kiva lukea ja hihitellä kavereiden hassuille vastauksille. Ah, nykyajan lapsille ne eivät ilmeisesti ole mikään pop juttu. Anyway, kirjoitan nyt monien vuosien jälkeen blogihaasteena taas ystäväkirjaa - tosin nyt aikuisten ystäväkirjan muodossa. Eiköhän aloiteta, olen tästä jo tosi innoissani.

Nimeni on: Lotta

Jotkut tosin kutsuvat minua: Lottikseksi. Eräässä toisessa kaveriporukassa olen Missi/Missiina, sellainen insidejuttu.

Olen syntynyt vuonna: 1997 , eli olen siis 19-vuotias, sillä olen syntynyt loppuvuodesta. Eli joulukuussa odottaa toiset pyöreät, jotka täytän.

Lapsuuskotini langallinen numero: Kun olin lapsi, ei sellaisia meiltä enää löytynyt. En tosin sitä lapsuudenkodin matkapuhelimenkaan numeroa muista.

Pienenä olin varma, että minusta tulee: Eläinlääkäri

Mutta isona minusta tulikin: Eläintenhoitaja. Ei siis kovin ohi mennyt.

Täydellinen puoliso: Huumorintajuinen, viisas, eläinrakas ja samat kiinnostuksen aiheet jakava ihminen, joka saa aina hyvälle päällä kun olen mökömököpuussa ja joka osaa antaa tilaa. Ai niin, sellainenhan minulla on jo. Tyttö <3

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Jo nyt tuntuu, että vuorokaudessa on "liikaa" tunteja, koska työttömänä sitä tekemistä ei kovin ole. :D Täämä 24h on ihan hyvä, enempää en ainakaan vielä tarvitse, kiitos.

Harrastan nyt: Tämän blogin kirjoittamista, sekä koiranäyttelyitä.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Alan Walkerin biisit nappaa aina. Kuuntelen hyvin vaihtelevasti muuten kaikkea, paha sanoa nyt sen kummemmin mitään yhtä esittäjää.

Noloin teeveeohjelma, josta pidän: En katso teeveetä, joten...

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): Leipominen onnistuu, ruuanlaitto muuten ei. Viime viikolla tein mustikkamuffinseja, ja onnistui erittäin hyvin. 6/6.

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: Pelästyn ihan oikein kunnolla.

Lapsuuteni lempilelu: Moppe-niminen hyvin räsäinen uninalle. En edes muista, kauanko se on minulla ollut - ja nyt omassa kodissani se on edelleen mukana...

Lempilelu nykyään: Tietokone :D

Salainen paheeni: Energiajuomat (joista olen aika hyvin jo pikkuhiljaa päässyt eroon...)

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Siivousfriikkiys.

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Kauneimmat timantit syntyvät voimakkaimmista paineista.

--
Kello tulee ihan justiinsa 02 yöllä, eikä väsytä. Tyttö tekee tuossa omia juttujaan, ja minä omiani. Onneksi on loma, ei haittaa, vaikka menee vähän valvomiseksi. Mennään nukkumaan sitten vasta, kun väsyttää, ja nukutaan niin kauan on tarve. Tämä on lomassa aivan parasta. Martti-koira tosin on jo tunnin tuossa sängyllä nukkunut, se ei samaan tahtiin jaksa meidän kanssa valvoa...

perjantai 14. heinäkuuta 2017

#vaingdwjutut

Tänään tuli mieluisaa postia. Sain paketillisen Ginga Dentsetsu Weed-sarjan figuureja, figuurisarjoista 1 ja 2. Tämä kokoelma on lähes täydellinen, mutta siitä puuttuu yksi figuuri, joka kaiken lisäksi onkin näistä kaikista arvokkain (normaalien figuurien arvo on n. 3-10e/kpl, tämän on 20-25e), nimittäin maalaamaton Weed. Silloin tällöin niitä tupsahtelee Huuto.Netiin yms. paikkoihin, joten enköhän saa sen jossain vaiheessa täydentämään kokoelmaani.
Nyt kuitenkin halusin esitellä tämän kokoelman yksitellen teille. Google kertoi, että hyvin harva suomalainen bloggari (joka figuureita omistaa) on esitellyt niitä tekstissä, joten ajattelin itse nyt tehdä sellaisen tekstin. Onhan noita Youtube-videoita, mutta minä ainakin mielummin tutustuisin niihin tekstin kuin videon kautta. Itse figuurien hahmoista en kerro kauheasti mitään, mutta niiden nimien linkit vievät Gingapediaan, jossa kerrotaan hahmosta enemmän.

Mikä figuurikokoelma?

Kyseessä on tosiaan kahdesta eri sarjasta koostuva Ginga Densetsu Weed The Real Figure Collection-kokoelma muovisia Weed-sarjan koirien figuureja. Keräilijöiden kesken ne ovat aika haluttuja. Ensimmäisessä sarjassa on 11 figuuria ja toisessa 10, joten yhteensä niitä on 21 (joista minulla nyt tosiaan on 20). Kuten jo edellä mainitsin, ne ovat ja ovat aina olleet erittäin haluttua tavaraa, ja esimerkiksi 2000-luvun alussa (kun figuurit kehiteltiin) monet keräilijät maksoivat kokonaisesta setistä jopa useita satoja euroja, sekä yksittäisistä figuureista monia kymppejä. Jälkeenpäin he ovatkin harmitelleet, että onpa rahaa tullut käytettyä niihin, koska nykyään niitä saa vähän halvemmalla. 
  Figuureita pystyi ja pystyy ostamaan pienissä pahvilaatikoissa esimerkiksi täältä. Kun ostaa sellaisen, ei ole mitään takuuta, mikä figuuri laatikosta tulee; sieltä tulee randomisti vain joku figuuri. Siksi minua ei innostanut ruveta näin kokoamaan kokoelmaa, sillä olisi iso riski, että saisin samoja figuureita useamman. Boksit olivat muuten tämän näköisiä.

1. sarjaan kuuluu GB, Hiro, Jerome, Kagetora, Ken, Kyoshiro, Mer/Mel, Rocket, Sasuke, Weed sekä maalaamaton Weed.
2. sarjaan kuuluu Akame, Blue, George/Jouji, Gin, Hougen, John, Kamakiri, P4/Hirviö, Sniper/Murder S sekä Tesshin/Chibi.


Figuurien arvo

Arvosta sen verran, että yksittäin figuureita myydään 3-10e/kpl, eli skaala on laaja. Keräilijät saattavat joistakin pyytää jopa +10e, mutta tuo arvio on yleensä suuntaa antava. Yleensä keräilijät myyvät figuurit vain settinä, jolloin hinta vaihtelee 80e-200e. Olin onnekas, että sain ostettua tämän setin, sillä se maksoi postikuluineen vain 65e, kun taas joku myi yhdessä ryhmässä Facebookissa vastaavaa settiä hintaan 120e. Meinasin myös viikko takaperin sitten ostaa eräältä lahtelaiselta keräilijältä setin, jossa oli muistaakseni vain 6-7 figuuria, ja niiden hinta olisi ollut 50-60e. Tämä minun settini oli siis hinnaltaan hyvä löytö.


Figuurit ulkonäöllisesti

Vaikka figuurit erittäin hyvin esittävät tiettyä hahmoa, eivät ne ole täydellisesti tehtyjä. Joidenkin figuurien mittasuhteet ovat epärealistiset, ja ne saattavat värinsä/merkkiensä puolesta näyttää erilaisilta kuin oikeasti olisivat (esim. jokainen muistaa, että Sniper on dobermanni ja sillä on ruskea maski. Tällä minun figuurilla sitä maskia ei ole. Lisäksi hirviölle ei ole maalattu tummia takareisiä, mitkä sillä normaalisti on). Toisaalta tuollaiset pienet epätäydelliset yksityiskohdat tekevät niistä uniikkeja. 
Osa figuureista on rakennettu esittämään hyppäävää hahmoa, siksi joidenkin figuurien ja alustojen välissä on läpikuultavat muovitikut.

Ja nyt ne itse figuurit!

Akame. Ginin strategi ja Igan ninjakoirien johtaja. Tämä figuuri vastaa aika hyvin hahmoa.

Blue. Vuorten kolmikon johtaja. Värinsä puolesta luulin sitä ensin Ginin tai Weedin hahmofiguuriksi, sillä Bluen oikea väri on enemminkin harmaa kuin tuollainen sininen.

GB. Weedin kummisetä ja myöhemmin yksi Ohun sotureista. Myöskin ensimmäinen figuureista, joka tosiaan esittää hyppäävää koiraa. Tuo GB:n naama on kyllä yksi vitsi..

George (suomennetussa mangaversiossa Jouji). Yksi Benin ja Crossin pennuista. Muistuttaa hyvin erehdyttävästi äitiään, lukuunottamatta noita arpia silmien päällä.

Gin. Sanoisin että kaikista näistä figuureista tämä on parhaiten tehty hahmo vastaava figuuri. Värit natsaavat, ja nuo kolme arpeakin on tehty otsaan.

Hiro, yksi Ohun fyysisesti vahvimmista sotureista. Figuurin silmä on ympäröity vaaleansinisellä värillä, ja se herättää vain kysymyksen, että miksi helvetissä. Puhki olevan silmän päälle on tehty asianmukaisesti arpi, mutta koska sitä ei ole väritetty mitenkään (taas herää kysymys; miksi?), sitä ei meinaa huomata.

Hirviö, P4, Kaibutsu... Miten kukakin sitä haluaa kutsua. Hirviö on yksi ensimmäisistä pääpahiksista Weed-sarjassa. Figuurina se ei näytä niin karmivalta, mitä se oikeasti on. Takareisissä on mustia pisteitä, mutta oikeasti takareisien kuuluisi olla kauttaaltaan mustat.

Hougen, Weed-sarjan ihan todellinen pääpahis (voidaan verrata Akakabutoon Hopeanuolisarjoissa). Figuurina hahmo näyttää melko lempeältä, vaikka sarjassa se onkin yksi kaistapää ja mielipuoli. Vastaa aika hyvin hahmoa muuten.

Jerome, Weedin ehdoton parhain ystävä. Figuuri muistuttaa paljon John-figuuria, ja ne meinaa ainakin minulla mennä sekaisin. Tämän figuurin ilme on taas sitten jotain omaa luokkaansa.

John, vastaavasti Ginin parhain ystävä ja sen oikea käsi niinsanotusti. Tämä ja Jeromen figuurit meinaavat mennä sekaisin, mutta toki Johnin asento eroaa Jeromen asennosta. Värit on tehty aika hyvin vastaamaan Johnin hahmoa.

Kagetora, Kurotoran poika ja yksi Kainkoirista. Hieman turhan vaaleanharmaa väriltään (verrattuna oikeaan hahmoon), ja ihmetystä herättää myös keltaiset alahampaat. Tiikeriraidat on kuitenkin piirretty kivasti.

Kamakiri, Hougenin oikea käsi. Tämän figuurin mittasuhteet on ihan hassut; katsokaa nyt sitä. Raskas etupää ja lähes mitätön takapää. Onpa jännästi tehty.

Ken, Georgen veli sekä Benin ja Crossin vanhin poika. Muistuttaa hyvin täydellisesti isäänsä, lukuunottamatta Kenin silmässä olevaa arpea (sekä myös sitä, että Benillä oli kaulapanta, Kenilä ei). Myös tämä figuuri on tehty esittämään hyppäävää hahmo.

Kyoshiro, Weedin ikäinen pentu, joka on nuorempana kokenut mm. perheväkivaltaa (josta arvet johtuvat). Tykkään siitä, kuinka nuo arvetkin on tehty hahmon oikeiden arpien mukaan. Kyoshiron katse kyllä tässä figuurissa menee minne sattuu.

Mer tai Mel, tälläkin kaverilla on eri nimiä. Pieni kultaisennoutajan pentu, ja tämä figuuri on tehty kyllä erittäin loistavasti näyttelemään höpsöä kultsua. Sarjassa Mer on erittäin viisas ja fiksu ikäisekseen, samaa ei voisi tästä figuurista sanoa. Ainakin tuntuu, että tuolla figuurilla on vintti pimeänä.

Rocket, alunperin Hougenin alainen, mutta sittemmin Weedin strategi. Rocket näyttää vähän hassulta, sillä rodultaan se on borzoi. Tälle figuurille on kyllä kuono tehty aivan vinoon, mutta onpahan ainakin uniikki lumihiutale.

Sasuke liittyy Weedin joukkoon GBn kautta. Sellainen hyväntahtoinen shiba. Tämä figuuri on kooltaan aika pienehkö, mutta ulkonäöllisesti vastaa lähes täydellisesti hahmoa. Kaulapannat ja kaikki.

Sniper (Weed-mangassa nimeltään Murder S) on yksi Ginin päävihaajista. Figuuri on siinä mielessä tehty väärin, että oikeasti Sniperille onnettomuuden jälkeen tehtiin pyörätuoli takajaloille, sillä molemmat takajalat siltä amputoitiin. Kuten näette, tässä figuurissa sillä on jonkinlaiset takajalat. Toisaalta sellaisen pyörätuolihomman tekeminen figuurille olisi voinut olla vähän hankalampaa, joten olkoon se noin.

Tesshin (pentuna Chibi) oli Kurojakin pentu, jonka Cross pelasti hoidettavakseen. Tesshinistä piti tulla Ginin seuraaja, mutta sitten tulikin Weed kuvioihin. Myös tämä figuuri on tehty esittämään hyppäävää hahmoa. Kuvista ei näe, mutta oikeasti tämä figuuri on ERITTÄIN kiiltävä, mikä on vähän outoa.

Weed onkin näistä figuureista hassuin. Se on tehty hyvin hoikaksi, ja tuo katsekin on jotain hyvin outoa. Väriltään ja muuten se kyllä vastaa itse hahmoa hyvin, tuo rakenne on vain niin huvittava yksityiskohta.
Sain käsiini sellaisen kokoelman, että tätä puolustan kynsin ja hampain. Tällä hetkellä figuurit majailevat ikkunalaudallani, kunnes keksin niille jonkun fiksumman paikan. Pitäisi kyllä etsiä sellainen oma hyllykkö näille GNG- ja GDW-tavaroille, koska niitä rupeaa pikkuhiljaa kerääntymään... 

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Yhteistyöteksti Antassun kanssa + ARVONTA

Tämä teksti on tehty yhteistyössä Antassu-nettikaupan kanssa.

Sain mahdollisuuden testatata Antassun tuotteita rakentaen niistä pantoja ja hihnoja, joten olen tästä tekstistä hyvin innoissani. Antassusta lähetettiin paketillinen erilaisia materiaaleja, joissa myös toiveitani oli kuunneltu. Olin toivonut paracord-nauhaa sekä BGB-lukkoa hihnan tekoon, sinisen eri sävyissä. Myös sain hieman extraa mukana (esimerkiksi satiininyöriä, joka sopii hyvin näyttelyhihnojen tekoon), mikä oli kiva juttu. Antassun valikoima on hyvin laaja, ja monet koiraihmiset, jotka itse tekevät koirilleen pantoja tai hihnoja, tilaavat materiaalit sieltä. Minun on jo monta vuotta sitten pitänyt tilata sieltä juttuja näyttelyhihnan tekoon, mutta nyt vasta sain mahdollisuuden siihen.

Kuvassa paketin sisältö

  • Kolme erikokoista pistoolilukkoa
  • Yksi BGB-lukko
  • Ainakin 12m satiininyöriä (beige, keltainen)
  • Viisi metriä tummansinistä paracordia
  • Sekä kaksi vähän alle 2m pätkää erisävyisiä paracordeja

Normaali toimitusaika Antassulla on n. 1-4 arkipäivää. Tämän paketin saamiseen minulla meni kuitenkin useampi viikko, ja vasta kun olin laittanut tiukan sävyisen viestin heille, paketti saapui yllättäen seuraavana päivänä. Olivatko unohtaneet laittaa paketin alunperin postiin, en tiedä. Tärkeintä, että kuitenkin saapui.

Aloitin ensin tekemään paracord-hihnaa pitkästä tummansinisestä narusta sekä BGB-lukosta. Koiraihmiset ovat kehuneet, että lukoista parhain on juuri tuo BGB, joten siksi toivoin sitäkin pakettiin. Normaali pistoolilukko kuluu käytössä ja voi hajota suuresta paineesta (been there, done that), kun taas BGB on kestävämpi. Halusin yhdistää sen paracordiin, sillä paracord on erittäin kestävää materiaalia (kestää jopa 250kg vetovoiman!), joka ei haurastu pitkässäkään käytössä. Tiesittekö muuten, että sitä kutsutaan myös laskuvarjonaruksi?


Hihnaa aloin tekemään Antassun sivuilla olevalla ohjeella, jonka löydät täältä heti ensimmäisenä sivulla. Punoksen hahmottaminen oli hankalaa aluksi, mutta rupesi sujumaan pikku hiljaa paremmin. Kiinnitin lukon Manolon häkin verkkoon, jotta sain vedettyä sitä ja tehtyä punoksesta voimakkaamman.
Tässä tulos hetken punonnan jälkeen. Ja Manolo tottakai taustalla...

Kun tekee tuonlaista punosta, hihnan lopullinen koko jää lyhyemmäksi kuin mitä se oli alunperin pelkkänä naruna. Se oli odotettavissa, mutta tästä olikin tarkoitus tulla sellainen ns. "kaupunkihihna", jonka ei kuulu olla kovin pitkä. Se tulee myös meidän tulevalle koiralle, jonka aikuiskoko on sen verta korkea, että kyllä tuolla hihnalla pärjää.
Kun olin saanut punottua hihnan lähes loppuun, tein kädelle lenkin ja punoin naruja vähän taaksepäin. Näin saisin pääteltyä narujen päät hihnan sisään mahdollisimman huomaamattomasti, mutta kuitenkin kestävästi. Lopuksi poltin narujen päät liekillä, jotta ne eivät purkautuisi. Poltetut päät luovat myös naruihin sellaiset kovat "tapit", jotka estävät naruja vetäytymästä takaisinpäin.


Poltettuna
Lopputulos oli seuraavanlainen. Onkohan tuon pituus joku yksi metri suuntaan tai toiseen suunnilleen. Siitä tuli oikein näppärän näköinen, ja kestävän oloinen. Punos on vahvaa tekoa, ja tuntuu mukavalta kädessä pitää. Todellakin tulee käyttöön tulevalle koiralle!




Seuraava tehtävä oli kaksi eri näyttelyhihnaa. Molempiin käytin pistoolilukkoa (toiseen kultaisen väristä, toiseen isompikokoista), ja punoin ne eri tyylillä. Toiseen tein perinteisen letityksen (siinä oli neljä osiota, mutta keltaisen molemmat osiot letitin yhdessä), toiseen taas tein viiden osion letin punonnan (ohjeen siihen löydät täältä). Jälkimmäisestä hihnasta tuli lyhyempi (n. 78cm, toinen n. 152cm), koska siihen tottakai kului enemmän nauhoja ja se oli monimutkaisempi. Toisaalta taas siitä toisesta tuli vähän turhankin pitkä, ikinä ei ole hyvä. :D Mutta on ainakin kaksi eri kokoista näyttelyhihnaan nyt, jos ei muuta. Valinnanvaraa, sitähän se on.

Perinteisellä letityksellä punotun hihnan aloitus

Perinteisellä letityksellä punottu hihna (anteeksi sumea kuva).
Eiköhän jokainen kuitenkin tiedä, miten normaali letitys tehdään.

Viiden osion letin punonnan aloitus.
Kiinnitin jokaisen nauhan erikseen, ja poltin niiden päät, jotta solmut eivät aukeaisi.

Tulos hetken punonnan jälkeen

Hihnoista tuli todella nätit. Niiden päähän tein vain yksinkertaiset solmut, sillä jokainen handleri tietää, että käsilenkit näyttelyhihnoissa ovat täysin turhia eikä niitä ikinä käytetä. Helpompi pitää kiinni vaan sellaisesta solmusta hihnan päässä. 
Tuo isompi pistoolilukko viiden osion punonnan hihnassa näyttää ehkä vähän hölmöltä koonsa puolesta, mutta vaihtoehtoja ei ollut; jäljellä oli vain pienin pistoolilukko, johon nuo viisi osiota eivät millään olisi mahtuneet. Pikkuvikoja, pikkuvikoja.
Nuo väritkin sointuvat kivasti toistensa kanssa. Beige ja keltainen. Parempi kuin vaikka joku vihreä ja neon pinkki (vaikkakin senkin värisiä nyörejä Antassusta saa). Edellinen näyttelyhihnani on seitsemän vuotta vanha, sain sen synttärilahjaksi tädiltäni, ja se on jo tosin riutunut. Tuo ohuempi näyttelyhihna saa toimia sille nyt jatkajana. Tosin koska siinä on nyt se pistoolilukko, se vaatisi erillisen pannan näyttelykäyttöä varten. Onneksi on olemassa noita snake-ketjuja.



Ehdottomasti tärkein asia, jonka halusin tehdä, oli panta. Sen suunnitteleminen oli vaikeaa. Jäljellä minulla oli epämääräisiä pätkiä sinisiä paracord-nauhoja, sekä keltaista satiininyöriä. Olisin tarvinnut myös pk-ketjun (jota minulla ei siis ollut), jotta pantaan saisi tehtyä säätövaraa, sillä jos olisin vain noista nauhoista tehnyt pannan, siitä olisi tullut vain tietyn kokoinen eikä sitä olisi voinut säätää.
Näppäränä tyttönä rakensin itse pk-ketjun hiirien vanhojen lelujen ketjuista, käyttäen myös pihtien sijaan saksia. Se oli hyvin haastavaa, ja suosittelen kaikille, että hankitte ihan kunnon pk-ketjut pantoja varten (vink vink, niitä löytyy täältä. Mitäpä Antassusta ei löytyisi?). Tuo oli nyt tuollainen "köyhän miehen pk-ketju" :)
Tähän pantaan sovelsin tätä ohjetta.

Materiaalit pannan tekoon. Itsetehty pk-ketju sekä erikokoisia nauhoja.

Kiinnitin yhdellä pistoolilukolla ketjun tuohon verkkoon, jotta saisin punoksesta tehtyä vahvan ja voimakkaan.

Tein pantaan aivan tavallista letitystä. Voimakkaamman sain siitä siten, että nauhat olivat kaksinkerroin (kuten näette), joten pannasta tuli paksumpi ja vahvemman tuntuinen. 

Tarpeeksi pitkälle letitettyäni pujotin loput narun pätkät mahdollisimman huomaamattomasti punoksen sisään, ja poltin niiden päät.

Kovin huomaamattomasti en siihen pystynyt, mutta onneksi vain pieni ulkonäköhaitta. Tällaisen perfektionistin silmään tuo tekee kipeää, mutta Tytön mukaan ei tuosta voi edes välittää.




Tykkään tuosta pannasta. Nuo värit sopivat tosi kivasti toistensa kanssa, ja ihan tuollainen normaali lettipunos teki siitä siistin näköisen. Ketju tosiaan antaa hieman säätövaraa, mikä oli todella iso plussa tässä. Panta myös väriensä puolesta sopii hyvin käytettäväksi paracord-hihnan kanssa. Tuohon aikalailla sainkin loput materiaalit käytettyä, ainakin nauhoista.

Panta ja hihna.

Leveä näyttelyhihna

Ohut näyttelyhihna.

Kuvissa mallina pääsi toimimaan nyt hoidossa meillä asuva Koira. Tuo panta oli kaiken kaikkiaan hieman liian iso Koiralle, mutta koska teinkin pannan ajatellen isompikokoista koiraa, enkä pientä mäyräkoiraa, joten ihan ymmärrettävää. Ohuempaa näyttelyhihnaa testasin Koiralla tehden näyttelyliikkeitä, ja yrittäen seisottaa Koiraa (hard job, koska Koira ei ole näyttelykoira), ja tykästyin siihen kovin. Kevyt ja ohut hihna, joka ei tule tielle ja jonka saa helposti heitettyä kaulan ympäri. 


Ja mikä olisi tällainen teksti ilman arvontaa? Tosiaan, arvon tuon leveän näyttelyhihnan 24.07. klo 21, ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Arvontaan pääset osallistumaan mukaan liittymällä blogini lukijaksi (nykyiset lukijat ovat automaattisesti mukana arvonnassa), ja arvonnan suorittaa puolueeton Koira. Lycka till <3
Lukijaksi pääset liittymään klikkaamalla vasemmassa yläkulmassa olevaa kolmea vaakaviivaa, ja sieltä "Lue"

Mitä sinulle kuuluu?

Milloin viimeksi joku on sinulta kysynyt tuota? Tai milloin viimeksi olet itse kysynyt tuolta joltain? Jos et muista, että milloin, niin men...