keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Kilun ruokinta avaruustekniikkaa?

Voi tuntua siltä, mutta loppujen lopuksi se ei aivan sitä ole.
Jouduin nyt illalla vihdoinkin tehdä sen, jota olen jo pitkän aikaan yrittänyt tehdä (mutta olen vain ollut laiska sen toteuttamiseen), nimittäin Kilun ruokinnan suunnittelun. Jokainen eläinihminen tietää, että kesyhiirien keskimääräinen elinikä on n. 1,5v, jopa kaksikin vuotta. Kesyhiirten yleisin kuolinsyy on erilaiset kasvaimet, ja ne osittain johtuvat ruokinnasta. Kasvaimet nimittäin saavat "potkua" ruokinnassa väriaineista, ja eilen Faunattaressa käytyäni jouduin toteamaan, että suurin osa hiirien ruuista sisältää väriaineita. Minä itse haluan, että Kilu elää mahdollisimman pitkään ja terveenä, joten sen ruokinnan kanssa olen joutunut olemaan tarkkana. Lisäksi tuo pallieläin näyttää olevan helposti lihovaa tyyppiä, joten sekin vaikutti asiaan. Lopulta totesin, että tarkan ruokintasuunnitelman tekeminen olisi hyvä. Niin, että Kilu saisi tarpeeksi ruokaa, jotta se kasvaisi ja voisi hyvin, mutta sellaista ruokaa kuitenkin, jossa ei ole väriaineita (tai että niitä on erittäin vähän) ja joka ei lihottaisi tuota liikaa. Nyt illalla olen laskenut ja pohtinut ja kirjoittanut ja lopulta toteuttanut sen ruokintasuunnitelman.

Jääkaapin oveen kirjoitin tällaisen lapun:

Kokoajan tarjolla (24/7)          Joka 2. pvä
2/3 kuppia Altromin-pellettiä    1/2 kauhallista eläinproteiiniseosta
+ 1/3 kuppia koirannappuloita

       TAI                                     TAI
2/3 Versele Laga-pellettiä         1 kauhallinen eläinproteiiniseosta

Tuoretta 1-2 krt/vko
15 tippaa vitamiinijauhetta juomaveteen 1krt/vko


Tuo on käytännössä täydellinen kopiointi kyseisestä lapusta, värit mukaan lukien. Pyrin siis ruokinnassa vaihtelemaan, että toisinaan Kilun kupista löytyy Altrominia, koirannappuloita ja vähän tekemääni eläinproteiiniseosta, ja toisinaan pelkkää Versele Lagan pellettiä ja isompi määrä eläinproteiiniseosta. Kilun ruokakuppi ei ole iso, mutta tarpeeksi suuri. Itseasiassa ruokakupin hankinta oli välttämätötä, koska laitan siihen jatkossa kaikki Kilun ruuat, ja siitä on helpompi tarkkailla, mitä ja kuinka paljon Kilu syö (vrt. että heittäisin pelletit vaan ympäri boksia). Tuoreruokaa (omena, banaani, kurkku, salaatti, yms.) yritän silloin tällöin myös antaa, monipuolisuus kunniaan. Kilulla on myös käytössä Opti-vit-vitamiinijuoma, jota laitetaan juomaveteen.


Versele Lagan Complete Rat & Mouse -täysrehupelletti on melko simppeli. Vaikka pelletit ovat värikkäitä, värit johtuvat karpalosta ja herneestä - ei siis teollisista väriaineista. Pelletti myös sisältää jo ennestään eläinproteiinia (kanaa), mutta aivan yksinään se ei riitä täyttämään hiiren tarpeita. Siksi annan vähän reippaammin eläinproteiiniseosta silloin, kun tarjoan vain tätä pellettiä. Tästä pelletistä Kilu pitää.


Altrominin kasvupelletti on yksi käytetyimmistä pelleteistä hiiripiireissä. Se sisältää kaiken, mitä hiiri tarvitsee, joten on muuten helppo annostella. Ainoana muttana on se, että pelletit eivät sisällä eläinproteiinia. Hiiri on kuitenkin sekasyöjä, ja se tarvitsee eläinproteiinia, joten Altrominin kanssa tarjoan koirannappuloita, jotka ovat loistava eläinproteiinin lähde. Nämä pelletit tuntuvat kestävän ikuisuuden...



Em. mainittu eläinproteiiniseos on oma mixaukseni Versele Lagan Nature Snack Proteins- ja Bunny Junior Extra-täydennysrehuista. Ne sisältävät kuivattuja jauhomatoja, kuivattuja marjoja, siemeniä, kananmunaa, nilviäisiä ja äyriäisiä yms. joten yhdessä niistä tein oman sekoituksen. Tuo Bunnyn extraruoka on itseasiassa tarkoitettu pienille jyrsijöille (jirdit, hiiret, hamsterit, rotat) niiden neljän ensimmäisen elinkuukauden ajaksi. Kiluhan on jo sitä vanhempi, mutta siksi sekoitin tuota toista täydennysrehua joukkoon. Ja eipä Kilu siihen nyt kuole, jos saa "lastenruokaa".
Bunnyn ruuan mukana tuli kolmen gramman kauha, jolla pystyy kätevästi annostelemaan tätä seosta ruokakuppiin sopivan määrän.


Auringonkukansiemenet ovat saatanasta. Niitä ei saisi kyllä yhdessäkään jyrsijän ruuassa olla, sillä ne ovat tosi rasvaisia. Siksipä tuosta Versele Lagan täydennysrehusta jouduin nyppimään kaikki auringonkukansiemenet pois, helposti lihovalle Kilulle ne eivät ole hyvä juttu alkuunkaan (eikä kyllä muillekkaan hiirille). Yh. Ja niitä oli PALJON.



Jääkaapin oveen tein nyt ruokintataulukon, johon merkkaan, mitä Kilulle annan päivittäin ja paljonko. Helpommin pysyn perillä siitä ruokinnasta. Kyllä tästä hyvä tulee.

Pakkoko kaikki on tehdä aina vaikeimman kautta...

torstai 6. huhtikuuta 2017

Taas yksi merkkipaalu elämässä saavutettu

Nimittäin vuokrasopparin kirjoittaminen ja täten oman kodin saaminen! Viime perjantaina kävin laittamassa nimeni alle papereihin, ja huomenna muutan tavaroitani ja huonekalujani äidin ja Juhan avustuksella kotiin. Ja pääsen viettämään ensimmäisen viikonlopun siellä. En osaa edes kuvata tätä tunnetta, olen niin onnellinen ja iloinen ja odottavainen - mutta samalla jännittynyt ja epävarma. Kaipa se kuuluu tähän omilleen muuttoon jokaisella jotenkin.


Kotini on 35 neliöinen hyvin valoisa ja avara yksiö, tarkemmin ottaen 1h+kk. Asunto sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien päässä kaikesta (esim. talon läheltä lähtee busseja 10min välein) eikä lähimpiin ruokakauppoihinkaan ole pitkä matka. Vuokra on juuri sopiva, ja itseasiassa alhaisempi kuin mitä olin ajatellut. Ja mikä tärkeintä, lemmikit on sallittuja asunnossa. Se oli minulla iso kriteeri asuntoa hankkiessa. Ja heti talon kulman takana on baari, heh. 
Heti asuntoon astuessa tuli sellainen fiilis, että "tämä on se THE asunto", ja se vielä vahvisti sitä, että haluan tuon asunnon. Sinne oli muitakin hakijoita, ja olin yhtä hymyä koko illan, kun kuulin, että minut valittiin vuokralaiseksi.
Hitsi, nyt minulla on OMA koti. Siis ihan IKIOMA!

Ja nyt kun sain oman kodin, päätin hankkia heti kunnon lemmikin. Siis sellaisen karvaisen. Ei noista kotiloista ja kummitussirkasta iloa kauheasti riitä, tai ainakaan kovin käsiteltäviä ole. Siispä koululta mukaani muutti uroshiiri Kilu. Kilu on ihana <3


Kilu on tosi nuori uros, ilmeisesti normaalikarvaisen ja karvattoman hiiren risteytys (turkkityypistä päätellen). Nyt kun Kilu on päässyt alkuarkuudesta yli, se on käsiteltävä tapaus. Hengailee reippaasti olkapäillä ja käsivarsilla, ei tee äkkiliikkeitä ja on muutenkin rento kaveri. Kilu asuu tällä hetkellä isossa Faunaboksissa, jossa entiset sauvasirkkani olivat (jouduin lopettamaan ne), ja hyvin se nyt siellä pärjää, koska asuu tosiaan yksin. Ruoka maistuu superhyvin, mikä tietty on hyvä asia. Kilu sai nimensä muuten Tytön keksimänä.
Hiiriä olen aina halunnut, mutta aina on ollut joku este. Nyt ei voi mikään olla este, koska saan itse päättää, mitä elukoita hankin omaan kotiini, joten aloitetaan hiirillä. Tai hiirellä.

Killekin innostui uudesta kaverista



Kilun tämänhetkinen asumus. Tuon heinäkasan toisella puolella on kiipeilyoksaa, piilopaikkaa, ruokaa yms., en vain saanut niitä fiksusti kuvaan mukaan.



Mitä sinulle kuuluu?

Milloin viimeksi joku on sinulta kysynyt tuota? Tai milloin viimeksi olet itse kysynyt tuolta joltain? Jos et muista, että milloin, niin men...