Taas yksi merkkipaalu elämässä saavutettu

Nimittäin vuokrasopparin kirjoittaminen ja täten oman kodin saaminen! Viime perjantaina kävin laittamassa nimeni alle papereihin, ja huomenna muutan tavaroitani ja huonekalujani äidin ja Juhan avustuksella kotiin. Ja pääsen viettämään ensimmäisen viikonlopun siellä. En osaa edes kuvata tätä tunnetta, olen niin onnellinen ja iloinen ja odottavainen - mutta samalla jännittynyt ja epävarma. Kaipa se kuuluu tähän omilleen muuttoon jokaisella jotenkin.


Kotini on 35 neliöinen hyvin valoisa ja avara yksiö, tarkemmin ottaen 1h+kk. Asunto sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien päässä kaikesta (esim. talon läheltä lähtee busseja 10min välein) eikä lähimpiin ruokakauppoihinkaan ole pitkä matka. Vuokra on juuri sopiva, ja itseasiassa alhaisempi kuin mitä olin ajatellut. Ja mikä tärkeintä, lemmikit on sallittuja asunnossa. Se oli minulla iso kriteeri asuntoa hankkiessa. Ja heti talon kulman takana on baari, heh. 
Heti asuntoon astuessa tuli sellainen fiilis, että "tämä on se THE asunto", ja se vielä vahvisti sitä, että haluan tuon asunnon. Sinne oli muitakin hakijoita, ja olin yhtä hymyä koko illan, kun kuulin, että minut valittiin vuokralaiseksi.
Hitsi, nyt minulla on OMA koti. Siis ihan IKIOMA!

Ja nyt kun sain oman kodin, päätin hankkia heti kunnon lemmikin. Siis sellaisen karvaisen. Ei noista kotiloista ja kummitussirkasta iloa kauheasti riitä, tai ainakaan kovin käsiteltäviä ole. Siispä koululta mukaani muutti uroshiiri Kilu. Kilu on ihana <3


Kilu on tosi nuori uros, ilmeisesti normaalikarvaisen ja karvattoman hiiren risteytys (turkkityypistä päätellen). Nyt kun Kilu on päässyt alkuarkuudesta yli, se on käsiteltävä tapaus. Hengailee reippaasti olkapäillä ja käsivarsilla, ei tee äkkiliikkeitä ja on muutenkin rento kaveri. Kilu asuu tällä hetkellä isossa Faunaboksissa, jossa entiset sauvasirkkani olivat (jouduin lopettamaan ne), ja hyvin se nyt siellä pärjää, koska asuu tosiaan yksin. Ruoka maistuu superhyvin, mikä tietty on hyvä asia. Kilu sai nimensä muuten Tytön keksimänä.
Hiiriä olen aina halunnut, mutta aina on ollut joku este. Nyt ei voi mikään olla este, koska saan itse päättää, mitä elukoita hankin omaan kotiini, joten aloitetaan hiirillä. Tai hiirellä.

Killekin innostui uudesta kaverista



Kilun tämänhetkinen asumus. Tuon heinäkasan toisella puolella on kiipeilyoksaa, piilopaikkaa, ruokaa yms., en vain saanut niitä fiksusti kuvaan mukaan.



Kommentit

Suositut tekstit